Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan luopunut ajatuksesta tehdä lisää lapsia miehen " saamattomuuden" takia?
26.02.2006 |
Olen itse pähkäillyt toisen lapsen tekemistä nyt viimeiset puoli vuotta, ja nyt alkaa aika vakavasti näyttää siltä, että meillä jää lapsiluku yhteen miehen saamattomuuden takia. Kun olen nyt asiaa pohtinut realistisesti puoleen jos toiseenkin, niin tiedän, että tilanne ei miksikään toisen lapsen jälkeen muutu, päinvastoin, ja kohta olisin kolmen " lapsen" yksinhuoltaja.
Mieheni on maailman kiltein ja mukavin ihminen, mutta toivottoman aikaansaamaton ja laiska, menee ihan joka asiassa siitä, mistä aita on matalin, kun kyseessä ovat kotiin ja lapsenhoitoon liittyvät asiat. Mitään tasapainoista ja toimivaa työnjakoa ei meidän perheessä olla todellakaan löydetty seitsemän yhteisen vuoden aikana, vaikka asiasta on keskuteltu ja väännetty ties kuinka monta kertaa.
Olen tullut nyt siihen tulokseen, että aikuista ihmistä ja perusluonnetta ei voi muuttaa, ja meidän on nyt vain porskutettava eteenpäin näillä eväillä, jotka meillä on. Toinen lapsi tietäisi taatusti avioeroa meille, joten miksi uhmata kohtaloa.
Kommentit (6)
Vierailija:
En tiedä miten käy jos toinen lapsi joskus saapuu, sillä vanhasta näkyy edelleen merkkejä jos esim. jätän viikkoon kotityöt vähemmälle ja mies joutuu tekemään enemmän tai sietämään sotkua, niin kommentointi ja tekemisten laskeminen alkaa heti.. (lapsellinen kaveri)
Jos mies kerran on noin lapsellinen, niin miksi et tee hänelle samalla lailla? Eli ala sinäkin laskemaan tekemisiä silloin kun itte teet enemmän. Saispa kerran tuntea miltä tuollainen tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viime aikoina on siirrytty keskustelevampaan suuntaan.. yritän minäkin välillä taas olla rakentavampi (meillä on siis todellakin riidelty).
Eli en ole käyttänyt samaa menetelmää, mutta halunnut puhua siitä, miksi pitää laskea ja kyllä, perun sanani, esimerkinomaisesti myös laskenut ja listannut omat tekemiseni.
vaan on ihan oikeastikin maailman kiltein ja empaattisin ihminen, mutta hän on perusluonteeltaan vaan aivan mielettömän saamaton. Jos meillä olisi talonmies ja lapsenhoitaja kotona, niin hän olisi mitä parhain isä :-) Mutta hän ei vaan saa mitään aikaiseksi ja menee aina siitä, mistä aita on matalin, vaikka lastamme rakastaakin. Suhteemme toimii ihan ok älyllisellä tasolla, mutta käytännön asiat ovat täysin mun harteillani, siis aivan kaikki kotiin ja lapseen liittyvä.
ap
Perusluonne on tosiaankin kunnollinen: kiltti, ei juo, ei polta, ei juokse iltahuveissa, on ahkera ja kunnianhimoinen työssään, rakastaa lapsia ja eläimiä jne. Mutta: ei nosta sormeaankaan edistääkseen taloudenhoitoon liittyviä asioita tai muita perheen yhteisiä asioita. Ei käy kaupassa, ei siivoa, ei pese pyykkiä, ei edes vie likaisia vaatteitaan pyykkikoriin tai astioita pesukoneeseen, ei osallistu lomasuunnitelmiin, ei maksa laskuja, ei laita ruokaa, ei mitään sinnepäinkään. Niin paljon turhia riitoja ja pahaa mieltä. : (
Vierailija:
vaan on ihan oikeastikin maailman kiltein ja empaattisin ihminen, mutta hän on perusluonteeltaan vaan aivan mielettömän saamaton. Jos meillä olisi talonmies ja lapsenhoitaja kotona, niin hän olisi mitä parhain isä :-) Mutta hän ei vaan saa mitään aikaiseksi ja menee aina siitä, mistä aita on matalin, vaikka lastamme rakastaakin. Suhteemme toimii ihan ok älyllisellä tasolla, mutta käytännön asiat ovat täysin mun harteillani, siis aivan kaikki kotiin ja lapseen liittyvä.ap
käymään kerran viikossa tai kahdessa
mutta en niinkään miettinyt että jäisin tällaiseen suhteeseen, vaan että lähtö olisi lähellä. Ensinnäkin haluaisian kovasti lisää lapsia ja toiseksi koin suhteen hyvin epätyydyttäväksi (sen lisäksi että mies ei tehnyt juuri mitään hän kuitenkin koki voivansa arvostella ja kommentoida kaikkea).
mies on muuttunut ja ottanut vastuuta ja ennenkaikkea lopettanut ruikuttamisen. Olisin jaksanut varmaan ihan hyvin ilman ruikutusta, mutta jatkuvat kommentointi ja nälviminen vei itsetunnon ja sai kaiken tekemisen tuntumaan inhottavalta..
Olisin siis teoriassa voinut jopa luopua ihanteestani saavuttaa tasa-arvoinen parisuhde, mutta nälvintä ja ilkeily teki tilanteesta mahdottoman..
En tiedä miten käy jos toinen lapsi joskus saapuu, sillä vanhasta näkyy edelleen merkkejä jos esim. jätän viikkoon kotityöt vähemmälle ja mies joutuu tekemään enemmän tai sietämään sotkua, niin kommentointi ja tekemisten laskeminen alkaa heti.. (lapsellinen kaveri)