Me emme saa lainkaan apua vanhemmiltamme vaikka
olemme työttömänä mutta ei se mitään oppia ikä kaikki. Lapset saa tietty merkkipäivinään lahjat ja me olemme tosi kiitollisia niistä. Tämä on ollut parasta opetusta mitä olemme ikinä saaneet.
Kommentit (3)
Meillä on melkein sama tilanne kuin teillä (minä opiskelen, mies työtön). Minun vanhempani eivät anna mitään apua meille. Miehen vanhemmat taas tuo kylään tullessaan monta kassia ruokaa, vievät meidät ulos syömään ja joskus kylpylään tms. Olemme heille tosi kiitollisia. Ei voi mitään, että pieni katkeruus joskus tulee omia vanhempia kohtaan, kun heillä ei todellakaan ole rahasta pulaa, mutta mitään emme heiltä saa. Lapsia muistavat syntymäpäivinä, minua eivät edes enää jouluna :(
Tosin aina ei oteta hänen apuaan vastaan, sillä omillammehan meidän pitää pärjätä.
Ruokakasseja hän ei tuokkaan, vaan isommissa hankinnoissa jeesaa. Nyt ostettava tuplat ja on luvannut avustaa eli kokonaan rattaita osta.
Ja apuna pidän lastenhoitoapua, josta meillä ei ole pulaa. Sukulaiset melkein tappelevat kuka saa lapset hoitoon.
Eiku tsemppia! Kyllä te pärjäätte ja sitä paremmalta tuntuu kun se elämä alkaa sujua ihan omin keinoin. Ei mekään olla apuja saatu ja helkkari kun olikin vaikeeta jossain vaiheessa, mutta aikansa kutakin.. nyt menee ihan jees, vaikkei rahassa kylvetäkään.