Lue keskustelun säännöt.
Parivuotiaan erolapsen käytös isän tapaamisen jälkeen.
25.02.2006 |
Meillä on siis parivuotias taapero ja erosimme lapsen isän kanssa viime keväänä. Asumme eri paikkakunnilla ja lapsi näkee isäänsä todella harvoin (1-2 kuukauden välein). Aluksi pelkäsin, että ongelmaksi näin pitkien tapaamisvälien kanssa tulisi se, että tyttö ei suostu jäämään isänsä kanssa kahden. Mutta ongelmamme ei olekaan se, vaan tytön käytös näiden tapaamisten jälkeen. Tyttö ripustautuu minuun kuin viimeiseen oljenkorteensa ja luulen, että hän pelkää minun hylkäävän hänet tai jotain vastaavaa. Tyttö huutaa kurkku suorana ja roikkuu kaulassani/lahkeessani/kädessäni eikä rauhoitu millään. Tätä siis päivin ja öin noin 5 päivää tapaamisten jälkeen. Tapaamiset isän kanssa sujuvat hyvin, mutta tämä käytös tapaamisten jälkeen on minusta sydäntäraastavaa ja äärimmäisen raskasta. Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta? Mistä tämä johtuu? Voiko tällä olla jotain pysyviä vaikutuksia esim. tytön psyykkeeseen? Toki avioero jättää jälkensä jokaiseen lapseen ja aikuiseenkin, mutta puhunkin nyt tästä tytön käytöksestä ja tästä tilanteesta, että lapsi näkee isäänsä todella harvoin. Voinko tehdä tälle tilanteelle yhtään mitään? Lapsen isä ei yksinkertaisesti ymmärrä, että tilanne voisi olla kaikille helpompaa, jos hän kävisi katsomassa lastaan edes vähän useammin ja eihän lastenvalvojakaan voi miestä pakottaa tulemaan käymään. Mitä siis voin tehdä? Kaikenlaiset vinkit ja kokemukset olisivat nyt erittäin tervetulleita!!
Kommentit (5)
Meidän parivuotias käyttäytyi noin myös alkuun kun oli mummon tms. hoidettavana, vaikka vanhemmat oli vain muutamia tunteja poissa, kun ei ollut kovin usein tottunut olemaan hoidossa ja tapasi mummoa vain parin kk välein. Eli se voi olla vaan erostressiä, kun ei lapsi osaa vielä ennakoida ja luottaa että kauanko tapaamiset kestävät ja äiti tulee takaisin jne. Olet kai puhunut lapselle paljon etukäteen noista tapaamisista? Mitä isä tekee lapsen kanssa tuolloin ja missä ovat? Olisiko helpompi jos olisivat kotona, vaikka sitten niin että sinäkin olet siellä? Noin harvoilla tapaamisilla se isä kuitenkin aina on vähän vieras ja vaatii tottumusta :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkää menettävänsä sinut samalla lailla kuin isänsä. Pelkää, että yhtäkkiä näkee äitiäänkin vain satunnaisesti ja joutuu joka kerta eroamaan.
tosiaan lastaan kohtaan sellainen että häntä ei ole olemassakaan? Omani odotti kovasti aina isänsä tapaamista ja oli kova paikka tytölle kun iskä toi hänet kotiin äidin luo.
joka käyttäytyy vastaavasti isäviikonloppujen jälkeen (hän näkee isää joka toinen viikonloppu). Nyt kun takana on jo useita vuosia ja lapsi on koululainen, niin tilanne on edelleen olemassa - vaikka lapsella ei ole hätää isän luona ja vaikka kotona kaikki odottaa ok.
Eli kaiketi se vaan on edelleen jonkilaista hämillään oloa.
lapsi ollut aina pidemmän aikaa isänsä kanssa (esim. yön yli)? Jospa isä ei ole tapaamisissakaan vastuuntuntoinen, vaan käyttäytyy siten, että lapsi kokee sen hylkäämisenä. Eikö olisi parempi, jos on noin, niin pitää tapaamiset mahdollisimman lyhytaikaisina, ettei lapsesi ainakaan altistu pitkäksi aikaa isänsä hyljeksivälle (?) käytökselle.