Kertokaa kokemuksia magneettikuvauksesta?

ahdistava kokemus. Siellä vempaimessa pitää olla ihan paikallaan ja se ilmeisesti tuottaa hankaluuksia sen lisäksi, että tila on todella pieni.

aina välillä täytyy pidättää hengitystä. Ja mihinkään ei satu. Kestää toki jonkin aikaa, mutta poishan sieltä pääsee, jos on ahtaanpaikankammoinen (eikä se paikka ole edes NIIN ahdas).

Tehdään lapsille kevyessä anestesiassa.

Kerroin vaan sen, mitä mies kertoi minulle. Ehkä se on ahdistavampaa miehelle, koska hartiat ovat leveämmät kuin naisilla... tuntuu siis sen vuoksi ahtaalta. Ja pääseehän sieltä heti pois, kun haluaa!



Mutta siis siellä saa kuunnella haluamaansa radiokanavaa, mikä varmasti helpottaa jonkin verran.

ei siinä normaali-ihminen mitään rauhoittavia tarvitse...

Pitää yrittää olla mahd. paikallaan ja kuunnella musaa. Silmät kiinni niin pieni tilakaan ei ahista.

Kerrankin " omaa aikaa" ; ) voi miettiä rauhassa vaikka joululahjalistaa, kuten minä tein aikanaan.

Se on lasten leikkiä, ei tartte pelätä, mikäli et kärsi ahtaanpaikan kammosta todella pahasti. Täysin kivuton, kone antaa ohjeet milloin hengität ja million pidätät hengitystä, et ole puristuksissa kuitenkaan. Makaat paikoillaan ja eikä siinä edes kauaa kestä. Normaali tutkimus, syömättä pitää olla.

Käteen annettiin kutsunappi, jota painamalla sai heti puheyhteyden henkilökuntaan.

Pelko, että jotain tulos onkin huono niin varmasti ahdistavaa ja vaikeaa mennä selllaiseen laitteeseen rauhallisin mielin...

Ahtaanpaikankammo ei ole mikään leikin asia, varsinkaan potilaalla joka magneettiin menee. Meillä hänet otetaan aina vakavasti. Seuraukset näet voivat olla kamalia. Terveisin hoitaja, joka itse kärsii ahtaanpaikankammosta eikä mene enää magneettiin ilman kunnon lääkitystä. Oli sitten sen verran kamala kokemus.

Olen ollut kaksikin kertaa, toisella kerralla kuvattiin maksan seutu ja toisella kerralla poskiontelot. Loikoilin siinä paareilla ja kuuntelin musiikkia, kädessä oli sellainen painonappi jota olis saanut painaa, jos olis tullut paniikki. Kummallakin kerralla ainakin se laite oli päästään auki, eli ei siinä mitään ahtaanpaikan kammoa päässyt tulemaan.

Itse olin mukana. Mulle tuli yllätyksenä että sinne mentiinkin jalat edellä. Siinä pystyin hyvin paijaamaan lapsen päätä kun hän itse kuunteli lempisatuaan cd:ltä (sai viedä mukaan). Meni loistavasti. Varmaan jos ihminen on kovin pitkä on mentävä pää edellä, muuten pää voi jäädä ulkopuolelle(jos siis päätä kuvataan, voihan sillä kuvata myös esim. sisäelimiä jne). Ei se siis mikään kauhean pitkä putki ole. Ja paljon tilavampikin kuin kuvittelin, lapseni 6v:n kädet ei olisi edes ylettäneet kattoon. Hyvin voi pyytää heti rauhottavaa, jos siltä tuntuu ettei tarvitse koittaa edes niitä ilman.

ajatus laitteeseen menosta, pää kuvauksessa laitettiin pää sellaiseen kehikkoon, korvatulpat korviin ja peittoa alavartalon päälle. Kuvittelin että se peitto tarttuu kiinni laitteeseen ym. kauheaa. Mutta vaikka kädet olivatkin ihan hikiset kun pääsin pois, kesti n.20 min. niin selvisin siitä ilman rauhoittavaa ja olen käynyt 2 kertaa ko.laitteessaEhkä kauheinta oli kun tiesi että pitää olla liikkumatta silmät kiinni, ja että se kehikko oli pään ympärillä. Mutta hoitajat tiesivät ahtaanpaikan kammoni, kävivät he välillä kysymässä että mikä on olo ja se rauhoitti minua. Ajattele vaikka että mitä tuot kaupasta kun olet kuvauksessa, niin hyvin se menee! Selän magneetti on kuin mikä tahansa kuvaus, varmaan kun pää saa olla vapaasti.





Tsemppiä!

muita asioita. Minulle se on ollut yksi mukavimmista tutkimusmuodoista, koska se ei satu millään lailla. Ennemmin menen magneettikuvaukseen kuin rokotukseen tms. :)

Ei syytä pelkoon!

Olen kuunnellut kuulokkeista ylex:ää. Ensimmäisellä kerralla kuvattiin lähes 1,5 tuntia. Silloin aika meinasi käydä pitkäksi, mutta en kuitenkaan hermostunut. Laitteessa oli peili, jonka kautta näin, että viereisessä " konehuoneessa" oli ihmisiä.



Toisen kerran minut kuvattiin vanhemmalla laitteella, jossa ei ollut tätä peiliä. Kuuntelin silloinkin radiota ja kaikki meni ihan hyvin.



Pahinta minusta kuvauksessa on sen koneen pitämä kova ääni. Sen takia kannattaakin kuunnella levyä/radiota melko kovalla. Lisäksi varjoaineen (vai mitä se nyt on) laittaminen ei ole kovin kivaa, mutta ei kyllä kivuliastakaan.



Menen mielummin magneettikuvaukseen kuin tietokonetomografiaan. Tietokonekuvauksessa käytettävä varjoaine on sen verran tuhtia tavaraa, että siitä tulee helposti paha olo (pissahädän tunne ja paha maku suuhun ja paha haju nenään koko loppu päiväksi).

Mulla on kuvattu polvia eikä se ole lainkaan ahdistavaa, kun pelkät jalat on laitteen sisällä ja pää jää ulkopuolelle. Silti joka kerralla on kysytty, josko haluan, että hoitsu jää viereen istumaan.

Mies oli eka kerran mukana, ku pelkäsin. Mulla ahtaanpaikan kammo ja soitinkin etukäteen kuvauspaikkaan ja varmistin mihin meen. Pelkäsin kuvausta enemmän kuin selkäleikkausta.



t.Hoitsu

Liikkumatta piti olla, mutta positiviinen kokemus jäi kuvauksesta. Turhaan pelkäsin.



Nukutuksessakin voidaan kuvata, jos oikein kovin pelkää.

Kyllä siinä vähän hiki nousi pintaan,mutta olin kärsinyt kauan kauheista selkäkivuista,joten tietenkin kestin sen kuvauksen.

Ei ollut yhtään kauheaa. Itse asiassa nukahdin kesken tutkimuksen.

eikä ole yhtään kamalaa. Tyhmää pelotella toisia!!! Eihän se nyt kivaakaan ole, mutta kestää max sen puolituntia (ainakin mulla), ja on tosiaan kivuton juttu.



Minulle mukava hoitaja sanoi, että kuvittele olevasi uimarannalla ottamassa aurinkoa. Ja silmät kannattaa pitää kiinni ja tietoisesti keskittyä mukaviin ajatuksiin.