Nuori mummo ei ole automaattisesti hyvä asia

5 lasta eli 40vuotias esikoisen synnyttyä

Luin vain viestiketjua nuorista mummoista, kuinka ne on ihania. Mä en vaan ole ihan samaa mieltä. Mutta onhan sellaisia jaksaviakin nuoria mummoja ihan varmasti, muttei se ole itsestäänselvyys..

ap

on toinen mummu alle 50v. ja toinen yli50v. ja molemmat painaa ihan täysillä lasten kans. Välillä tuntuu että niillä on enemmän energiaa ku mulla, mutta sitten muistan että mähäm olen niiden (lasten) kans 24h eli ei voi aina olla energiaa...



kyllä se riippuu paljon mummusta miten haluaa yleensäkään olla lastenlapsien kans. Kaverini äiti ei ota kuin vain pakon edessä lapset hoitoon. Ei kuulema jaksa. Hän on melkein tasan 10 vuotta nuorempi kuin mun oma äiti(joka on yli 50v. ja on myös työssä käyvä).

ap

Toiset eivät tykkää koskaan, vaikka olisivat minkä ikäisiä, ja toiset taas tykkäävät. 40-vuotias mummo voi olla yhtä hyvä kuin 80-vuotias, mutta voi olla myös toisinpäin.

Mutta kaikki eivät ole tasa-arvoisia mitä tulee esim. terveyteen, varoihin, asuinpaikkaan jne. On myös ymmärrettävää, jos on kuluttava työ, ettei viikonloppuna jaksa sitten vielä toimia lapsenvahtina.



Oma äitini on esimerkillinen mummo (täyttänyt juuri 50v) ja asettaa mulle suuret paineet omaa mummoutta kohtaan. ;) Mä olen erilainen ihmisenä, en ehkä haluakaan viettää 50% kesälomastani lastenlasten kanssa mökillä tms.

Mun äiti on 55v.ja työelämässä ja jaksaa kyllä auttaa, mutta arvostan myös jos ei jaksa. Mä ainakin ajattelen niin että vaikka lapsenlapset on ihania niin ei mummolla ole velvoitteita hoitaa niitä tai olla jatkuvasti läsnä. Minä ainakin suunnittelen eläväni vielä matkustellen ja nauttien elämyksistä myös sitten kun lapset ovat aikuisia. Kurjaa jos vielä sillon minulta viedään yksityisyys kun/jos olen mummo. (24v&2lasta)

rannut vierestä kun 60-70 ja ylikin, vuotiaille kipataan lapsilauma. Mummo on sairas ja vanha, ei jaksaisi, haluaisi TEHDÄ MUUTA eläkkeellään mutta lapset käyttävät hyväksi " tietämättä" mitään.



HÄVETKÄÄ LOISET.

He ovat omat lapsensa hoitaneet ja kasvattanee ja nyt he saavat nauttia miten itse haluavat lapsenlapsistaan. Meillä anoppi tykkää hoitaa meidän lapsia ja sen hän saa tehdä. Ja minun vanhempani taas vievät lapset silloin tällöin vaikka korkeasaareen tms. se on heidän valintansa ja meille ok! Kunhan haluavat tavata ja viettää aikaa meidän lasten kanssa se riittää. En ikinä edes pyytäsi äitiäni tai anoppiani vaihtamaa kakkavaippoja. Se on nyt minun ja mieheni tehtävä. Tietysi vaihtavat vaipat jos ei olla paikalla =)



Niin, ja vaippa juttu oli esimerkki ettö pilkun höylääjille tiedoksi ei meidän koululaiset käytä vaippoja enään..Jos ajattelitte että korkeasaareen ei ehkä ihan sylivauvan kanssa mennä.

Toiset eivät ole oikeastaan koskaan hoitaneet lapsiamme - eivät edes paria tuntia halua heitä katsoa.



Toiset taas ovat katsoneet lapsiamme enemmänkin vaikka asuvat 450km päässä meiltä.



Ei se katso ikää, vaan on luonteesta enemmän kiinni. Oma äitini on sitä mieltä, että jokainen hoitaa lapsensa itse.

että pääsin synnyttämään toisen.

Eikö mummo voi joskus katsoa lastenlapsia (HUOM! ei jatkuvasti, vaan esimerkksi 4 kertaa vuodessa) ? Mitä tekemistä sillä on sen kanssa, että hoitaa itse lapsensa?



Tää on taas just tätä.

Todella usein nämä " jokainen hoitakoon laspensa itse" -mummot on sitten niitä, jotka olettavat että heitä pitää sitten auttaa, kun ovat vanhoja eivätkä itse pärjää.





Oma napaa aina lähinnä...

Esikoiseni syntyessä oma äitini oli vain 38v. anoppini puolestaan jo melkein 60. Äitini ei ehkä voi olla lastenhoitoapuna 24/7 toisaalta ei voi anoppikaan, hän on jo vanha ja kipeä, joten esim. pikkulasten vaatimat nostelut yms. ei enää anopilta suju.



En mä tehnyt lapsia (yksikään meidän lapsista ei muuten ole vahinko) isovanhempien hoidettaviksi. Kun mummoja ja pappaa nähdään niin he saavat olla lastemme kanssa ilman mitään velvoitteita hoidosta. Jos tarvitaan hoitajaa niin kysyn kyllä ensin äidiltäni ja isältäni, he asuvat lähempänä kuin anoppi.

On totta että isovanhemmuuden laatu riippuu siitä kuinka paljon he pitävät lapsista, mutta tarkoitan tällä meitä, lastenlasten vanhempia. Jos välit omiin vanhempiin ei ole kunnossa niin isovanhemmuus ei toimi, oli isovanhemmat minkäikäisiä hyvänsä.

Anoppi on 54v ja työelämässä vielä.Golffaa,risteilee,matkustaa...koko ajan on jotain ohjelmaa.Hoitaa lapsiamme aina kun hänelle sopii.Jos mulla on esim menoa niin mun pitää aina itse pyytää.Koskaan ei itse ehdota että voisi katsoa lapsia tms.En oleta että isovanhempien olisi pakko kaitsea lapsia jatkuvasti,ihmettelen vain ettei omat lapsenlapset kiinnosta?! Sitten kun olen joskus mummo (toivottavasti) niin todellakin haluan auttaa ja osallistua lapsenlapsen elämään.



Äitini on 63v eikä jaksa lapsia enää.Hänellä on skitsofrenia,joten sairaus myös vaikuttaa jaksamiseen.Meillä hoitajia ei ole liikaa,välillä ahdistaa.Miehen siskokin asuu eri paikkakunnalla,samoin kummit.

Jotenkin sitä on vaan pakko jaksaa vaikka hermot on välillä kireenä.



T.kolmen alle kouluikäisen äiti

ihan sama minkä ikäinen hän on ollut missäkin vaiheessa, kun ei ole kiinnostusta koskaan olla lastenlasten kanssa hetkeäkään, niin ei ole. Siksi aina ihmetyttää tämä puhe nuorista jaksavista mummosita. Iällä ja kiinostuksella kun ei ole mielestäni yhteyttä.

Anoppi on perhepäivähoitoja niin kattoo lapsia tarvittaessa jos on menoja viikollakin!



T. 22v äiti kolmelle ;)

lapsista, ei minusta eikä lapsenlapsistaan. Hän ei ole koskaan pitänyt lapsista. Minä olen päin vastoin aina huolehtinut hänestä ja kuunnellut hänen murheensa pienestä pitäen. Nyt on vain se ongelma, etten enää pysty antamaan kaikkea aikaa äidilleni, koska minulla on oma pieni lapsi (4-vuotias). Äitini ei tätä ymmärrä, vaan vaatii edelleen minulta täyden huomion. Hoitaminen nyt ei edes tulisi kysymykseenkään.