Keinoja millä saada lapsi " suht rennosti" pois tarhasta?

Siitä on jo monta vuotta, mutta vieläkin elävästi muistan sen raivon ja riehumisen, mitä kaikki siirtymiset aiheutti:((



voimia

mutta oletko kokeillut mitä tapahtuu, jos jäät hänen kanssaan vähäksi aikaa pihaan leikkimään? Menet mukaan leikkiin vähäksi aikaa ihan täysillä, teet selväksi, että heti ei ole pakko lähteä vaan saa tehdä jutun loppuun... Meillä tämä toimii pihalta lähtiessä niin, että lapsi joko todella tekee loppuun tekemisensä ja lähtee sitten hyvillä mielin, tai sitten nolostuu mukana ryömivästä äipästä ja sanoo heiheit kavereille ;D

- hae suht vakioaikaan tai jos hakuaika vaihtelee, kerro hoitajille aamulla hakuaika ja kehota kertomaan lapselle hyvissä ajoin, että kohta sinua tullaan hakemaan. Pyydä siis hoitajilta apua!



- ole päättäväinen. Jos lapsesi oppii, että venkoilemalla ja pakoon juoksemalla voi viivyttää lähtöä, hän tekee juuri niin. Kirjoituksestasi saa vaikutelman, että olet ollutkin tiukkana, mutta jos et ole ollut, niin nyt ala olla. Anna lapsen huutaa ja rimpuilla, mutta pue hänet päättäväisesti. Hän testaa sinua ja sitä, miten ehdoton olet siinä, KUKA päättää poislähtöajasta.



Tulipa mieleen, voisiko lapsellesi olla hyötyä kuvallisesta päiväjärjestyksestä. Sellaista päivän hahmottamisen apua käytetään monilla erityislapsilla (esim. omalla aspergerin syndroomaisella pojallani sellainen on päiväkodin seinässä). Vaikka sinulla lapsellasi ei olisikaan tuollaista erityisyyttä, ohjelma on hyvä apu tavallisten lastenkin päivän hahmottamisessa. Siinä siis on päivän eri toiminnoille oma kuvansa, ja ne asetellaan päiväohjelman mukaiseen järjestykseen seinälle. Sitä mukaa kun toiminnoissa edetään, lapun saa kääntää nurin. Se auttaa myös juuri siirtymissä, kun pitää edetä asiasta toiseen - lapsi ei " jumiudu" edelliseen toimintoon, kun näkee kokonaisuuden seinällä olevasta ohjelmasta.



Voisit kysäistä päiväkodissa, onko heillä ollut tuollaista kuvallista ohjelmaa koskaan ja voisiko sellaisesta olla apua. Moni muukin lapsi varmasti tykkäisi sellaisesta, ei siis ole mikään outo toive!

suurinpiirtein ja välillä todella kantaminen pois tarhasta...oikein itsepäinen kuin oli.

Tai sitten sanoin vaan että äti hakee tavaraa lokerosta, ja sitten lähdetään...ja marssin sitten sisään, siltä huhuilleen tenava portille päin....ja kyllä se sinne sitten laahusti. Vaikka eräänkin kerran täytyi käydä hakemassa kirjaimellisesti.



Tarhatätit voisi auttaa sua kyllä hiukan, pahimpaan vaiheeseen meidän tarhan täteistä suurin osa oli onneksi sen verran fiksuja, että saivat muksun houkuteltua jonkin verukkeen avulla portille päin ( pyöräili, autoili, juoksi kilpaa tms.)



Monethan myös ottaa lapsen kanssa kilpajuoksut portille, mutta eipähän se loputtomiin toimi...

päiväkotiin, vaan huutais jos osais: rakas äiti mulla on ollut niin ikävä sinua koko päivän! Eli käytännössä riehumalla varmistaa saavansa 100% huomion sinulta.



omat neuvoni: Ota lapsi heti syliisi, anna pusu, sano, että nyt lähdetään. Sitten vaatteet päälle. (jos venkoilee tai huutaa, niin anna venkoilla ja huutaa. Älä reagoi edes sanallisesti. Sitten kun lapsi rauhoittuu, niin kiinnitä huomiosi lapseen.