Lue keskustelun säännöt.
Saako puolisosi tehdä sinun puolestasi mitä haluaa?
03.03.2006 |
Eilen täällä oli keskustelu, jossa ap sai haukut silmilleen, kun sanoi, ettei päästä miestään enää laskettelureissuille, kun oli ollut vastuuton. Jäin itsekin pohtimaan, että kuinkahan se hyvässä parisuhteessa pitäisi olla. Tavallaan on totta, että tuollainen " en päästä" on aika rajusti sanottu toisesta ihmisestä. Toisaalta onko kestettävä kaikki, esim jos puoliso on kohtuuton ja perhe-elämä kärsii. (Esim on jatkuvasti pois ja käyttää yhteisiä rahoja tsm). Kyllä luulen tai voin kuvitella, että olisi olemassa piste, jossa minäkin sanoisin miehelleni, että se on kuule sillälailla, että sinä et mene mihinkään vaan minä menen. Sinä olet lasten kanssa. Jotenkin ajattelen niin, että hyvässä suhteessa molemmilla on veto-oikeus toisen tekemisiin. Kumpikin yrittää elää niin, ettei loukkaa puolisoa tsm mutta tarpeen tullen on kyllä itsekin sanottava, jos homma lähtee menemään liikasiin. Ja hyvässä suhteessa varmaan riittää sellainen, no harmi... olen aika raskaana nyt... ja nämä kaksi vilperttiä ... en jaksaisi olla yksin ... niin toinen ymmärtää jo siitä.
Kommentit (16)
Mutta se on sitten toinen juttu olenko enää hänen vaimonsa, jos tekee asioita, joita en voi hyväksyä. Toisen ihmisen ajatuksia ei voi muuttaa, halun toimia " oikein" on lähdettävä jokaisesta itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pakko rajoittaa. Muuten ei tulisi mitään. En voi laittaa miehen vastuulle, kun on vastuuton. Tämä ei kyllä oikein toimi, vaan on ihan kummallista. Mieheni on yksinhuoltajaperheestä, kun mieheni äiti kuoli kun mieheni oli 2. Hänen isänsä vanhemmat kuolivat myös lapsen ollessa pieni. Miehelläni ei ole mitään käsitystä perhedynamiikasta. Aika hankalan ukon otin.
NMKY:n parisuhdetta käsittelevässä kirjassa on, että kaikkien päätösten on oltava yhteisiä. Minusta hyvä periaate. Pitäisi kai mennä niille kursseille sinne Itä-Suomeen. Kamalan kalliita kylläkin, kun majoituskin surkea.
Kolmonen sanoo, mies saa tehdä mitä tahtoo, mutta jos tekee väärin, hän lähtee. Eli siis mies ei voi PARISUHTEESSA tehdä kuitenkaan mitä tahtoo. Itse olen sitä mieltä, että samanasian voi hoitaa aikusten tavalla sivistyneesti keskustelemalla ja rakkaudella ja lämmöllä ja kaikessa ystävyydessä.
Neloselle, ihana kirjoitus, vaikutat mukavalta ihmiseltä. Me olemme olelleet siellä Pieksämäellä, ja leiri oli kallis, mutta todella hintansa väärti. Voisin sanoa, että etelänmatkan anti olisi jo tavallaan kulunut loppuun, muuta parisuhdeleirin annista nautin joka päivä.
Sinäkin vaikutat mukavalta. Se siinä Pieksämäen leirissä juuri harmittaa, että se maksaa etelänmatkan verran ja molempiin ei olisi varaa. Jotenkin tuntuu kamalalta rahastukselta, kun en siellä kuitenkaan raskisi ottaa kuin jonkun asuntolamajoituksen. Siis asuisin murjussa kallillla hinnalla. Harmittaa, kun leiri on niin kaukana Suomen tiheimmästä asutuksesta.
Sitä, että päätösten kuuluu olla yhteisiä, haluaisin mennä sinne kyllä miehineni oppimaan. Minä menin naimisiin sillä periaatteella, että en eroa. Helpompaa olisi tietenkin sellainen asenne, että mies saa tehdä mitä lystää ja kun tekee jotain, mitä en siedä, otan uuden ukon. Jotenkin olisi helpompaa noin, mutta en millään osaa ajatella noin.n Jotkut näköjään osaavat.
Meillä on ollut aina niin, että toisne menemisiä ei estellä. Ja kovin kummallista on, että eipä niitä menoja pahemmin ole. Mä käyn kavereitten kanssa ehkä kerran kuukaudessa ravintolassa. Mies ehkä 2 kertaa kuukaudessa pelaamassa biljadsia. Ja siinä se. Ehkä asia olisi toinen, jos olisi kamalasti rahaa käytössä ylimääräisii n menoihin.
Mutta en usko, että mun miestä saisi kukaan komenneltua. Jos yrittäisin, niin siitähän tulisi kamala sota. Kerran yritin sanoa jostakin, ja siitä sain kuulla 2 kuukautta. Mukamas kohtelin kuin koiraa, naru kaulassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian aikainen pariutuminen ei ole mielestäni kenellekkään hyväksi. Pitää elää ensin omaa elämää, asua yksin, ottaa vastuuta omasta elämästä ennenkuin pystyy ottamaan huomioon toisen ihmisen tarpeet ja oikeudet.
Parisuhteessa ja perheessä jokaisella jäsenellä on velvollisuuksia ja myös oikeuksia. Terve aikuinen ihminen käsittää tämän automaattisesti, mutta jos ei, asioista on puhuttava suoraan. Ei auta hiljaa mielessään jupista. Syytelykään ei auta ketään.
Siellä leirillä on kivaa. Huoneet eivät ole mitään ihan kamalia, riippuu tietysti mihin on tottunut ja mihin sattuu siellä pääsemään. Osa on opiskelija-asuntoja, yhdessä on pihalla ihana grillipaikka, yhdessä vieressä uimaranta ja sauna. Ruokasalissa on melkoinen älänmölö, mutta eipä tarvitse itse kokkailla. Lapset viihtyvät hyvin omissa ohjelmissaan. Illalla on aikaa olla perheen kanssa, käydä uimassa, saunomassa rantasaunassa, mitä nyt kukin haluaa. Siellä saa äitikin hetken hengähtää ja on ihanaa olla miehen kanssa kahdestaan välillä ja keskustella oikein perinpohjin hyvien luentojen jälkeen ryhmässä. On upeaa kuulla muiden parisuhteesta ja miehelle on tärkeää, kun kerrankin toiset miehet puhuvat omasta suhteestaan miehen näkökulmasta. Se on naisellekin todella avartavaa. Menkää sinne, kannattaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että on yhtäkään sellaista suhdetta, jossa ikäänkuin kaksi toisilleen kasvanutta yks kaks löytävät toisensa ja napsahtavat yhteen täydellisen sopivasti ja tilanne pysyys stabiilina hamaan hautaan saakka.
No me ollaan kyllä muutettu yhteen lapsuudenkodeistamme,
ei siis koskaan asuttu yksin, ja ihan muksuina (16v) alettu seurustelemaan...
Nyt yhdessä 15v, kaksi lasta, ja onnellisesti ollaan naimisissa.
Meillä molemmat saa mennä jos haluaa,
tietenkin on otettava toisen tunteet ja halut huomioon, asioista voidaan ana keskustelle ja sitten saa itse päättää mitä tekee.
Eipä ole koskaan kumpikaan päättänyt huonosti toista kohtaan...
Meidän huushollissa ei siis kumpikaan sano toiselle että et muuten mene!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla ei ole niin helppoa, että kaksi aikuista ihmistä kyllä osaa vetää rajat itselleen, kuten jotkut täällä luulevat.
Harmittaa vaan, kun en ole ollut etelässä muutamaan vuoteen ja nyt rahat menisi tuohon leiriin. Siis anti varmaan hyvä, mutta ovat liian ahneita rahastuksessa. Puolikas hinnasta olisi vielä jotenkin kohtuuden rajoissa. Saisivat antaa jotain valtion rahaa tuollaisille parisuhdeleireille, sillä kestävät perheet on koko yhteiskunnan etu ja edellytys lasten hyvinvoinnille.
Ja vielä se leiri on sellaisessa käpykylässä. Olisi vaikka vuorotellen Turussa, Helsingissä ja Tampereella, niin monet saisivat asua kotonaan.
että minä olen liian kiltti, eli mieheni luottaa minuun liian täydellisesti, joten hänellä on mahtava yliote. Tasapainoa ei ole ja vastavoimaa, ´jonka olen monessa suhteessa huomannut toimivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran juttelin erään miehen kanssa, joka kysyi pitääkö meillä kysyä toiselta lupa, jos haluaa lähteä jonnekin. Minä olin ihan ihmeissäni, että miten niin lupa, enhän minä esimerkisi ole mieheni äiti. Mikä minä olen sille mitään lupia antamaan. Tuossa vaiheessa ei edes ollut lapsia vielä, joten kumpikin oli vapaa menemään ja tulemaan.
Nyt kun on lapsi, pitää tietysti sopia, että toinen voi olla kotona lapsen kanssa, jos on jommalla kummalla joku semmoinen meno, ettei lasta voi ottaa mukaan. Mutta ei meillä ole senkään suhteen ollut mitään suurempia ongelmia.
Miehesi on selvästi hyvin luotettava. Kaikilla ei näin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasin vain ap:n kysymykseen. Eli saako mies tehdä mitä tahtoo?
Tarkoitin tuolla " en olisi hänen vaimonsa" -jutulla sitä, että valitsin miehekseni miehen, jolla on suunilleen samat odotukset parisuhteelta kuin itsellänikin. Meniköhän tämä nyt entistä sekavammaksi...
tommosen valtavan leirin järjestäminen on kallista, miettikää miten paljon menee voimavaroja suunnitteluun, mitä maksaa puhujat, muu henkilökunta, majoitukset jne. ilmeisesti vaan mikään taho ei anna sosiaalista tukea ko. leirille.
Mutta onhan noita muitakin parisuhdeleirejä. Ja pariterapia on aivan ilmaista.
minä joudun varaamaan viikkoa aikaisemmin mielehtä sen tunnin jonka aikana pitäisi olla lasten kanssa, esim. parturissa käynti. jos haluan käydä kaverini luona tapahtuu se sen jälkeen kun olen laittanut lapset nukkumaan ja sietänyt mököttävää ukkoa päivän tai kaksi, onhan se kamalaa kun toinen ihan ypöyksin jättää lasten kanssa. Mutta minulle ei tarvitse edes oikeastaan ilmoittaa menemistään, sehän on päivänselvä, että voi mennä...
Tällä hetkellä jopa toivon, että menisi sinne baariin ja löytäisi itselleen sellaisen naisen jota osaisi kunnioittaa ja arvostaa, pääsisin minäkin kuin koira veräjästä eroon tästä kaikesta...