Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian " raju" äiti?
18.05.2006 |
olen vaan niin hukassa mitä pitäisi tehdä, teenkö ihan väärin ym. Joten kysyn mielipiteitänne...
meidän esikko on 3v2kk ja uhma on paha, raivarit päivittäisiä ja kestävät tunnin tai kaksi... Ulkoa sisälle tulo on se pahin, vaikka olisi ollut ulkona 5 tuntia...
Eilen napsahti, kun poika oli ollut ulkona (isin kanssa autoremontissa) jo neljä tuntia ja minä juniorin kanssa tekemässä ruokaa. Kävin sitten huutamassa kuistilla että nyt syömään. Esikko aloitti jo niin tutun " enkä, en haluu" ja kun sitten kehotin vielä ihan nätisti, että ruoka on valmista jne. ja sen jälkeen pääsee uudelleen ulos " en tykkää ruoasta en tule" ja minä sitten painuin sisälle. Isikin tuli perässä.
Kun sitten olin omat ja nuoremman perunat kuorinut ja saanut lautaset naaman eteen tuli esikko sisälle. Minä kylmästi ilmoitin, että äiti syö nyt. Sitten kun olen syönyt laitan sinulle ruoan lautaselle. Selitin, että olisit tullut silloin kun huusin sinua, että äiti halua nyt syödä ruoan kerrankin lämpöisenä. Söin sitten lopulta ihan rauhassa ja katselin naamaansa vääntävää lasta joka makasi ja kiemurteli lattialla. Kun sain syödyksi laitoin esikolle ruoan lautaselle ja toivotin hyvää ruokahalua. Siinä sitten söi yksin pöydässä.
Teinkö nyt ihan liian rajun tempun?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätittekö siis 3,5 vuotiaan yksin ulos?
Jos tuo aiheuttaa lapsellesi traumoja, niin mitähän minun kasvatukseni sitten tekee. Meillä nimittäin ruoka jää syömättä, jos ei uskota. Eli ihan älyttömimmät kohtaukset ovat niitä joissa ruokaa ei sitten heru ollenkaan. Kyllä maistuu kummasti seuraavalla aterialla!
Mieheltä vielä kysyin, että tuliko se poika? Ei kuulemma halunnut syödä, ja jäi kuistille. Itse en näe mitään pahaa siinä, että poika jää yksin ulos hetkeksi, sellainen turvallinen piha ja kuitenkin suht fiksu poika.
Hyväksy se, että joskus joutuu olemaan myös se tiukka äiti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu vaan välillä, että teenkö liian radikaaleja ratkaisuja tuon pojan kanssa. Jolla on valtava uhma ja älytön omatahto. Olen vaan välillä niin sormi suussa " mitäs nyt?" kun ei kertakaikkiaan puhuminen auta eikä selittelyt ym. joten on turvauduttava sitten suoraan toimintaan.
ap
Minulla on tapana käydä huikkaamassa varttituntia aikaisemmin, että vielä on sen ja sen verran leikkiaikaa jäljellä, joten kannattaisi alkaa saattaa niitä leikkejä siihen kuntoon, että voi välillä käväistä syömässä.
Eikös se poika ottanut hänestä mallia, ettei sisään tarvitse tulla syömään silloin kun ruoka on valmista?