Jatka: Nolottaa tunnustaa, mutta

Niin, olen nainen.

Edes nimimerkin takaa en kehtaisi tunnustaa.

minua ällöttää kaikenlainen kerskakulutus, mutta silti joskus huomaan, että joku lapsen vaatteista on mennyt pieneksi ennen kuin tätä vaatetta on juuri edes ehditty pitämään päällä

provoillut. Ja nyt kiertää töissä huhut minun miesmaineesta.

Ja tunnen siitä syyllisyyttä jatkuvasti, aina, varsinkin kun olen vauvan kanssa liikenteessä. Piiloudunkin aina johonkin ja poltan n. 3 metrin päässä vaunuista (ja huomioin tietysti myös tuulen suunnan) mutta silti hävettää aina! Enkä vaan jaksa lopettaa... :/

Ihanaa, minullekin käy joskus noin. =)

(hyviä neuvoja, miten saisi ajatukset pois tuosta toisesta miehestä?)

voi meitä.

Molemmat nolottaa yhtä paljon.

saan siitä mielihyvää

tulevan isän välille. molemmat tietää ja on sellainen olo ettei ole vielä loppuun käsitelty...

ja miksikö olen täällä.

No mies katsoo sellasta ohjelmaa mitä mä en halua katsoa niin odotan et se loppuu ja sit jatkuu viedon katselu, heh heh