Miten elämänne muuttui TOISEN lapsen synnyttyä? ev
Kommentit (15)
Ja piti ostaa toinen pyykinkuivausteline ;)
Rankkaa toki on, tuplamäärä työtä ja väsyttävää kun päivällä on jaksettava esikoisen kanssa vaikka vauva on valvottanut yön. Mutta silti ekan kanssa oli paljon rankempaa. Elämänmuutos ei ole enää niin suuri kuin esikoisen syntyessä kun jo eletään lapsiperhe-elämää. Mulla on kyllä tämä kakkonen ns. helppo vauva joten hyvä sanoa...
kahden kanssa oli ihan eri yhtäkkiä lähteä johonkin kun yhden kanssa...
Syvästi ' rakastamani' kotityöt ovat jääneet hunningolle, tuntuu ettei millään ehdi joka paikkaan, eikä kai tarviikkaan :) Neljän ihmisen, kahden kissan ja yhden koiran taloudessa elo tuntuu välillä ihan paimenena ololta... Kun yksi nukkuu niin toinen kukkuu ja niin eespäin :))
aika alkoi menemään paljon nopeammin, olin alkuun väsyneempi kuin ensimmäiseltä, taisi olla jonkin asteen masennusta..sitten alkoikin helpottamaan kun kuopus oppi kävelemään. Ja on kyllä ihanaa kun lapsia on kaksi, mikään ei ole ihanampaa kun katsella kun halailevat ja pussailevat :D
Yhden kanssa on kahdet käsiparit hoitamassa. Toinen voi vaan lähteä. Kun on kaksi, kumpikin on täystyöllistty kok ajan!
meillä toisen syntymä vaikuttanut niinkään vanhempien menoihin, siis oikeastaan isän kun vauva oli rinnalla n.15 min välein niin äiti ei siinä kauas ehdi:) Niin siis että kaksikin saa kyllä hoidettua yksillä käsillä, menee vaan vähän kauemmin:)
Muuten en allekirjoita tuota, että elämä muuttuu vaikeammaksi. Kyse on aika pitkälti asenteesta...
Toki lähtemiseen menee enemmän aikaa jos on kaksi puettavaa, mutta ei se nyt niin vaikeata ole ollut, että olisimme jämähtäneet kotiin.
Meillä se ei tuntunut muuttavan arkielämää paljoakaan. Samaan tapaan elämme kun ennenkin, parisuhde on ennallaan ja itsekin jaksan hyvin.
mutta nyt täytyy myöntää, että yhdistelmä vastasyntynyt ja uhmainen pari vuotias on välillä pistänyt mut tosi tiukoilla. 95% menee loistavasti ja hienosti, mutta ne loput 5% onkin sitten ihan kamalaa :)
Tuli tietysti tuplamäärä hommia, kun piti kahta syöttää, vaihtaa vaippoja, laittaa nukkumaan jne. Mutta siis samat rutiinit pyörivät, tuli vain yksi perheenjäsen lisää niistä nauttimaan.
Esikoinen uhmassa ja vauva huono nukkuja ja hirveä huutaja.
En enää IKINÄ ryhtyisi samaan uudestaan. En muista tuosta ajasta muuta kuin huutoa ja väsymystä ja hermojen menetystä.
Hermot meni usein pikkulapsiaikana. Esikolle en koskaan edes ääntä korottanut.
omaa aikaa ei juuri ole, koti aina sekaisin, tiskit yleensä tiskaamatta, olen rättiväsynyt, mutta silti maailman onnellisin äiti :o)
Vauva valvoi lähes aina esikoisen päiväuniaikaan, samoin kuin ne illan tunnit n. klo 20.30-23.00, jotka esikoinen oli yöunilla ja minä&mies vielä hereillä.
Elämä keskittyy yhä enemmän lapsiin, päivät kuluu hyvin :)