Nyt on raha asiat todella rempallaan...

Näin meillä pysyy rahankäyttö kurissa. Eikä tuu yllätyslaskuja.

Kaiken minkä ostat, ostat käteisellä. Soita velkojille ja sovi uusista eräpäivistä.

Ja sitten vielä kulutusluotto, mastercard (aina kun maksaa 200e niin heti käytämme sen, eli aina ollaan miinuksella), sitten on tiliraha... ei helv... ja on elloksen tili, h&m tili, on osarilla ostettu sohvat, telkkarit, kotiteatterisarjat... pllaaaaaah...

maksella osamaksulla. Ellei nyt joku aivan järisyttävän tarpeellinen ostos satu eteen (vielä ei ole) , niin ensin säästetään rahat ja sitten ostetaan.

http://www.martat.fi/neuvonta/kodin_talous/



tsemppiä! ainakin sulla on kanttia myöntää että raha-asiat ovat päin hlevettiä ja olet valmis tekemään jotakin asian eteen! pahinta on se, että asian toteaa mutta unohtaa aktiivisesti ja luottaa siihen että ne " joskus jotenkin" hoituvat.

Olen tosiaan itse kotihoidontuella ja mies tienaa 1400-1800e/kk nettona. Että pieni palkkaisia ollaan...

Mastercard otettiin sitä varten jos lapsille sattuu jotain niin on luotolla sitten 1500e.. mutta ne on käytetty jo...

Hohhoijaa...

ELÄMÄ ON!

Miten helkkarissa voi olla niin vaikeaa istua alas kynän ja paperin kanssa ja laskea tulot ja menot? Pysyt varmasti laittamaan paperille säännöllisesti tulevat laskut, vuokran, lyhennykset, sähkön, veden, vakuutuksen, ph-maksut, autoverot, lehtimaksut jne. Laske summa yhteen ja jaa 12. Saat sen mitä kuukaudessa kuluu keskimäärin pakollisiin menoihin. Vaikka vakuutusmaksu ei tässä kuussa erääntyisikään, on sen maksu otettava kuitenkin huomioon. Kun laitat tällaisten pakollisten maksujen tilille joka kuukausi sen summan, jonka tuosta tilinpidostasi/kk sait, ei laskun erääntyminen aiheuta mitään maksuongelmia.



Se mitä tilille kuukaudessa näiden maksujen jälkeen jää, käytät sitten ruokaan, vaatteisiin, bensaan ja muuhun tarpeelliseksi katsomaasi. Jos ei rahaa jää riittävästi, et myöskään osta mitään. Jos rahaa ei jää ruokaankaan, vaihdat asuntoasi halvempaan, myyt autosi tai mitätahansa, jotta menosi pienenevät.



Tätä kutsutaan talouden suunnitelmallisuudeksi. En kertakaikkiaan voi käsittää, miten ihmiset ovat niin yksinkertaisia, että elelevät hövelisti, maksavat menonsa luotolla ajattelematta, että maksettava nekin joskus on. Helvetin hölmöt. Sitten ollaan niin köyhiä ja kipeitä ja kannatetaan hyvinvointiyhteiskuntaa ja suurempia etuuksia köyhille ja valtion vastuuta vähempiosaisista! Hurraa vaan Halosen kannattamille arvoille!

puhuu asiaa.

Ihan tsemppaukseksi kerron, että tuosta kierteestä ON mahdollista päästä pois, kunhan vaan tosissaan yrittää!

Edellä tulikin jo hyviä neuvoja, ja toi marttojen sivu on tosi hyvä apu myös... Sellainen tuli vielä mieleen, että jos ja kun laskuihin ei rahat riitä, niin SOITA AJOISSA ko. paikkaan ja pyydä lykkäystä!!! Yleensä kaikki asiat on sovittavissa, huonoksi menee vasta sitten kun päästät laskut erääntymään ja sitten vasta alat ihmetellä asiaa. Tiukan paikan tullen hae pankista lyhennysvapaata asolainaan, tai sovi kuukausierä pienemmäksi (laina-aika joo pitenee, mutta entäs sitten?), myös luottotilien maksueriä voi yleensä päivittää pienemmäksi, jne. Kaikki järjestyy, muttei itsestään! Tsemppiä nyt yritykseen!

Minä olen säntillinen duunari ja en ole senttiäkään velkaa pankille, luottoyhtiöille tms. Mieluusti maksan yhteiskunnan palveluista verojen muodossa, pienistä tuloistani suht suuren osan. Kyllä te oikeistolaisetkin yhteiskunnalta varmaan palveluja käytätte, vai yksityiskouluissako jälkikasvunne on ja synnytykset hoidettu yksityisesti jne?



Sen verran uskon ja toivon, että jos kävisi niin köpelösti, että työkykyni menettäisin, ettei minun tarvitsisi siirtyä katujen kasvatiksi, vaan kohtalaisen toimeentulon voisin saada jotakin toista kautta.



En itsekään siedä tukia lypsäviä ihmisiä tms. muita järjestelmän väärinkäyttäjiä.



Mutta siis... Marttaliitto on todellakin hyvä paikka opetella sentinvenyttäminen. Se on pistettävä suu säkkiä myöten. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. Palkitsee sitten aikanaan.

Sä ap nimittäin kuulostat ihan mun mieheltä...



Joten nyt se olenkin minä, joka maksan laskut ja huolehdin raha-asiat. Miehen tilillä on aina vain pikkusummia, joilla voi maksaa työpaikkaruokailun tms. Kun tulee palkka, siirrän heti miehen tililtä rahat omalle tililleni, maksan laskut, vuokran ym. Sitten lasken paljonko jää rahaa ruokaan ja muuhun. Osan siirrän aina toiselle tilille säästöön (pikkusummia joka kuukausi), niin ei sitten isommat ja harvemmin tulevat laskut (tv-lupa, kotivakuutus, auton korjaukset tms.) tuota ongelmia. Lisäksi samaiselta tililtä otetaan rahaa vaatteisiin ym. ja miehen kanssa aina keskustellaan yhdessä onko ostos tarpeellinen. Rahaa kyllä on, ja yleensä mies saa ostella aika vapaasti mitä tarvitsee, kunhan keskustellaan siitä ensin. Toisin sanoen minä kerron tämän kuukauden rahatilanteen, lähiaikoina tulossa olevat isot laskut ja muut isommat menot (lasten kenkien ostot tms.) ja sitten katsotaan mihin kaikkeen muuhun rahaa riittää.



Meillä ei siis mies ole tossun alla, vaan päättää myös yhteisten rahojen käytöstä. Ne ei siis mene minun omaan käyttöön, vaan molempien menoihin ja yhteisiin menoihin aika lailla tasapuolisesti. Mies ei vain itse osaa ennakoida tulevia laskuja eikä huomaa laskea että ruokaankin pitää jäädä rahaa jne. Liian monesti on käynyt näin, että tili on ollut yhtäkkiä miinuksella, ja sitten on jäänyt laskuja maksamatta tms. kun mies on ostanut itselleen jotain " hurjan tärkeetä" . Nyt suunnitellaan menot yhdessä ja lasketaan tulot yhdessä, mies on hommassa mukana, mutta ohjat on mulla. Mieskin ymmärtää, mihin rahat riittää ja mitä on vara hankkia. Meillä toimii tämä, kumpikin on tyytyväisiä, koska asioista silti päätetään tasa-arvoistesti enkä minä ole mikään diktaattori ;D

Pakolliset maksumme kuukaudessa ovat vuokra, autolaina, päivähoitomaksu ja puhelin. Harvemmin erääntyviä säännöllisiä maksuja ovat sähkö, vakuutukset, netti, tv-lupa ja lehtimaksu.



Kuukausittain maksettavien laskujen jälkeen rahaa jää (tai jäisi) käteen n. 2000 euroa. Tästä summasta pystyisi hyvin maksamaan nämä harvemmin erääntyvät laskut ilman, että talous menisi tiukille.



Mutta...

Osamaksulla on ostettu huonekaluja, pesukone, astianpesukone sekä televisio. Vaatteita ja tavaraa on tilattu postimyynneistä mm. H&M, Ellos, Halens, Joseffsons, Hobby Hall. Kulutusluottoja on otettu kahdesta eri paikasta (korot ovat kamalat). Näihin kuukausimaksuihin meneekin sitten iso osa tuosta kahdesta tuhannesta eurosta. Visaa vingutetaan joka kuukausi, ja loppurahat menevätkin visalaskuun -> seuraava kuukausi eletään taas visalla kun ei ole käteistä.



Vuosi sitten päätin, että tästä on tultava loppu. Lopetin postimyynnistä tilaamisen ja tällä hetkellä on velkaa enää H&M:lle ja Ellokselle. Pesu -ja astianpesukone on kahta erää vaille maksettu. Huonekaluostoksia sekä näitä kahta kallista kulutusluottoa maksetaan vielä monta vuotta. Olen laskeskellut, että voin joka kuukausi maksaa lainoja hieman enemmän pois ja että kolmen vuoden päästä kaikki lainat/osamaksut olisivat poissa.



Nyt on tosiaan jo parempi tilanne kuin aikaisemmin, mutta pelkään että " repsahdan" taas kuluttamaan, sitten kun kaikki velat on maksettu. Se käy niin helposti... ajattelen, että nyt meille jää 2000 euroa käteen kuussa, ihan hyvin me voidaan lyhentää 100 euroa uuden sängyn osamaksua per kuukausi. Fiksumpaa tietenkin olisi laittaa se satanen kuussa sivuun ja ostaa se sänky sitten kun rahat ovat kasassa.



Nyt vuoden alussa postilaatikosta on tipahtanut H&M:n, Elloksen, Josefssonin sekä Halensin luettelot. Aluksi selailin niitä innoissani ja ajattelin, että nyt kun Halensin velka on maksettu, niin voisin ihan hyvin tilata sieltä pari paitaa tms. Eihän se olisi kuin kympin tai pari kuussa. Onneksi havahduin ajattelemaan asiaa ja sitten heitinkin kaikki luettelot roskiin sitä mukaa kun niitä tuli. Ei ainakaan tule kiusausta tilailla niistä mitään. Nettikaupoista olen onneksi aina osannut pysyä poissa.



Visan käyttö on edelleen jonkin verran holtitonta. Katson kaupassa jotain kivaa vaatetta tai tavaraa ja ajattelen, että ensi kuussa jää sen ja sen verran käteen rahaa, joten visalasku on varaa maksaa. Mutta pitäisi alkaa ajattelemaan, että jos ei ole käteistä niin tavaraan ei ole varaa... Visaa en viitsi leikata kahtia, koska se on meidän ainoa " hätävara" tällä hetkellä.



Eihän tämä kivaa ole kun meidän tulot ovat periaatteessa ihan ok, mutta silti ollaan persaukisia koko ajan. Mutta pikkuhiljaa olemme pääsemässä maksukierteestä eroon...toivottavasti.

pitää vaan myöntää itselleen että on köyhä eikä ole varaa kaikenmaailman kotiteattereihin! miten ihmeessä teillä voi olla noin paljon laskuja maksussa yhdellä kertaa!!??? ja vielä jää iso kasa jäljelle.... huh huh! järjen köyhyyttä!!!

Pankin joustoluotot on helvetin paljon halvempia kuin se Ellos. Sitten lyhennät sitä lainaa, kun olet ensin tehnyt laskelman, millaiseen kuukausierään sinulla on varaa. Ja pysyt siinä.



Minulla meni 2 vuotta mutta kuiville pääsin ja luottotiedot sain pidettyä. Ja me on ihan samanlaisilla tuloilla pidetty täydet hoitovapaat ym. Kun ei oo muuta kuin asuntolainaa ja vanha auto, pärjää. Lehdet, netit, kaikki ylimääräinen pois! Miehes etsii jonkun viikonlopun hanttihomman tai sinä, tiesitkö että hoitovapaalla saa tehdä töitä, kunhan lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa? Siitä saa ylimääräistä rahaa.



Yksi vaihtoehto on harkita, että luopuisitte siitä asumisoikeusasunnosta + sen lainasta (aika huonoa taloussuunnittelua minusta!) ja ostaisitte oman. Eli etsitte takaajat ja halpakorkoisen asuntolainan, jonka korot voi vähentää sinun verotuksessasi (veroprosenttisi tippuu iloisesti) ja sen verran sitä uutta lainaa " remonttia varten" , että maksatte kaikki vipit ja osamaksut pois. Kortit leikkaatte poikki ja uutta EI oteta, onko selvä? Näin pikkuhiljaa kertyy rahaa taskuunkin siinä velanlyhennyksen muodossa.



Tyhmästä päästä ja holtittomuudesta voi kärsiä koko loppuelämän tässä maassa, ala elää niinkuin tienaat tai pommi on pian niskassasi.

vipit ja osamaksut pois ja keskity yhteen lainaan tiukasti. t: nro 20

sillä, että ensin lopetettiin kaikki luotolliset pankkitilit jne. Mitään ei siis saanut ostaa velaksi ja jos rahaa ei ollut, niin ei ostettu mitään. Hänen äitinsä, joka on hyvin avokätinen, avusti poikaa kyllä mennen tullen, oli tosi fiksu, kun ei lainannut pojalleen rahaa meidän ensimmäiselle yhteiselle etelän matkalle. Noista ajoista on jo aikaa, mutta niin on oppinut elämään sen mukaan, mitä kukkarosta löytyy.