Kertokaa pliis rohkeisevia kokemuksia kahden lapsen kanssa olosta.

en ole kokenut mitenkään raskaaksi tai hankalasta, kummastakaan en luopuisi =) ovat nyt 2v3kk ja 1v3kk ja ihan toistensa parhaat kaverit,leikkivät paljon keskenään että siinä mielessä nyt helompaa kun vauva-aikana, vaikken sitäkään mitenkään kovin raskaaksi kokenut, tietysti välillä huonoja päiviä,mutta meillä ainakin noin pääasiallisesti mennyt kaikki tosi kivasti, toista odottaessani pelkäsin välillä kovastikin, että mitähän siitä sitten tulee ja kuinka ihmeessä siitä arjesta selviää =) turhaa palkoa oli.

Koin esikoisen vauva-ajan rankemmaksi, sillä elämänmuutos lapsettomasta perheelliseksi oli suurempi kuin muutos 1-lapsisesta 2-lapsiseksi. Lisäksi esikoinen oli vaativampi ja huonounisempi kuin kuopus.



Kahden lapsen kanssa hankalaa oli aluksi rytmien yhteensovittaminen, mutta yhteinen rytmi löytyi oikeastaan aika nopeasti. Henkisesti rankkaa oli esikoisen " loukkaantuminen" äidille, joka toi uuden vauvan taloon.

Parin vuoden välein tupsahti vauva ja helpompaa aina, kun on leikkikavereita.

Onhan niistä joo seuraa joskus myöhemmin, mutta elämäsi rankkenee ihan kerta heitolla kun on kaksi lasta. Kyllä se on ihan eri homma kuin vain yhden lapsen perhe. Kyllä on ikuisesti rauha mennyt. Aika huonolla omallatunnolla poistun edes kauppaan iltaisin ja jätän vinkuvat lapset isälle... Yhden kanssa on helppo käydä ravintolassa ja ulkomailla. Kun on kaksi, on molemmilla koko ajan !!!! kädet täynnä töitä. Ei voi ottaa aurinkoa tai syödä rauhassa edes jompikumpi. Ei voi kotonakaan syödä ikinä rauhassa lämmintä ruokaa. Koko ajan on jompaakumpaa palveltava. Nousen pöydästä varmaan 10 kertaa, kun aina on jollakin joku tarve, mehu kaatunut, viet uhmaikäistä pöydästä pois jne. Kyllä yhden kanssa vielä klaaraa, mutta annas olla kun niitä on kaksi. Mun mielestä on sitten ihan sama onko lapsia kaksi vai kymmenen. Mutta yksi lapsi on ihan eri juttu. Helppo se on kahden iakuisen yksi lapsi hoitaa, kun on neljä kättä.



Että jos epäilyttää, älä ala hommaan.



Mua ei tosin itseäni kaduta tilanne, kun olen energinen ihminen, joka ei osaisi muutenkaan paikalla olla tylsistyttävässä yhden lapsen arjessa ;) Rakastan touhua ja tohinaa, sitä että koko ajan on jotain tehtävä. Kieltämättä joskus kyllä mietin, miten kiva olisi vain olla ja elää itselle tai vaikka sille yhdelle lapselle.