Miksi lastenhoidosta keskusteltaessa puhutaan VELVOLLISUUDESTA?
Olen viime aikoina lueskellut huvittuneena esim. Helsingin Sanomien mielipideosastossa käytyä keskustelua siitä, onko isovanhemmilla VELVOLLISUUS auttaa lastenhoidossa.
Minusta isovanhemmilla ei ole virallista velvollisuutta, mutta moraalinen on siinä, missä ylipäänsä on ihmisellä auttaa lähimmäistään tarvittaessa. Nykyään se tarve saattaa hyvinkin olla isompi kuin esimerkiksi meidän omassa lapsuudessamme. Palaan tähän kohta.
Olennaisempaa olisi miettiä, mikä on muuttunut lasten kasvatuksessa ja hoidossa. Ketkä ennen osallistuivat perheen töihin, lastenhoitoon, kodinhoitoon?
Aina on tietysti ollut niitä, joiden on ollut osana yksin sinnitellä. Mutta noin keskimäärin meidän vanhemmillamme oli omassa lapsuudessaan lähellä iso suku. Mummot, tädit, serkut, isommat sisarukset, palkolliset hoitivat ja kasvattivat lasa.
Kun me synnyimme, tilanne oli jo toinen. Maaltamuutto oli käynnissä tai jo ohitse, suku saattoi olla jo hyvinkin kaukana. Äitiysloma oli todella lyhyt, pahimmillaan alle kk. Moni nainen jäi siksi kotiin tai palkkasi kotiin lastenhoitajan. Olennainen ero oli, että tilapäisapua oli saatavilla ja se oli huokeaa.
90-luvulla kuntien kodinhoitajien määrää karsittiin kolmasosaan. Sitä ei riitä kuin vanhuksille, pääsääntöisesti. Yksityispuolelta tuntihinnalla lastenhoitoavun ostaminen on monelle liian kallista. Jos isovanhemmat eivät halua tai voi auttaa, niin omaa aikaa ei todellakaan pariskunnille jää.
Samaan aikaan työ on pirstaloitunut vuoro- ja pätkätyöksi. Se stressaa entistä enemmän. Jaksaa pitää silti ja pärjätä omillaan - koska vaihtoehtoa ei kaikilla yksinkertaisesti OLE.
Minusta on oireellista tälle ajalle, että ylipäänsä puhutaan siitä, kenen VELVOLLISUUS on hoitaa lapset. Sananvalintaan sisältyy moraalinen paheksunta avuntarvitsijoita ja -pyytäjiä kohtaan. Että " kukin hoitakoon omat lapsensa, kun on niitä kerran tänne synnyttänytkin" .
Onkohan kohta kunkin yksilöllinen VELVOLLISUUS huolehtia suvun vanhuksistakin, ja sairaista?
Kommentit (8)
aa aina yhtä oudolle. Kyllä isovanhempien mielestäni tulee HALUTA hoitaa ja olla lastenlastensa kanssa. Jos näin ei ole, on jotain jossain tunnepuolella pahasti pielessä. Enkä nyt tarkoita sairaita tai tosi vanhoja isovanhempia vaan näitä ihan tavallisia viiskuuskymppisiä. Enkä tarkoita sitä että heidän pitäs aina olla hoitamassa ja joka asiassa laittamassa lapsenlapset etusijalle. Vaan sitä, että on NORMAALIA pyytää hoitoapua silloin tällöin ja saada sitä. Ja niin, että isovanhemmat ITSE HALUAVAT MIELELLÄÄN hoitaa lasta/lapsia. Ihan vaikka tunnin kaksi sillon tällön. Tai yökyliä jos jaksavat.
Tämä asetelma, ettei isovanhempien TARVITSE, on outo. Ihan kun olis kyse hammaslääkärille menosta, että olis niin ikävää olla lastenlasten kanssa.
Vierailija:
Yksilö on vastuussa nykyisen poliittisen mielipiteen mukaan kaikesta. Jos se sairastuu, se on sen vika ja maksakoot itse. Jos se joutuu työttömäksi, se on sen oma vika ja työllistäkööt itse itsensä. Jos se tarttee lastenhoitoapua, niin ostakoot sitä rahalla.
Olen miettinyt, voiko tuosta kuitenkaan syyttää esim. oikeistoliberalismia. Kyllä esimerkiksi Yhdysvalloissa elää vahvana hyväntekeväisyyden ja talkoohengen ihanne, vaikka yhteiskunnan ei halutakaan olevan se taho, joka verovaroilla tarjoaa palveluja (ovat ne sitten vaikka lastenhoitoa tai sairaanhoitoa).
Jotenkin siis suomalaisessa henkisessä ilmapiirissä on näkyvissä molempien järjestelmien huonot puolet: toisaalta ei oleteta lähimmäisten auttavan, mutta toisaalta halutaan karsia julkisia palveluja.
Vierailija:
Tämä asetelma, ettei isovanhempien TARVITSE, on outo. Ihan kun olis kyse hammaslääkärille menosta, että olis niin ikävää olla lastenlasten kanssa.
Ehkä siinä keskustelussa on myös mukana sitä, että ei haluta siitä sellaista hoitoautomaattia, että lapset olettavat aina oman tarpeensa sanelevan isovanhempien menot. Mutta siitä se nyt tuskin on yleensä kiinni...
Mä voi osta niille lahjoja, ja käydä katsomassa, mutta miksikään hoitajaksi en ala. Sitäpaitsi ei kaikki tee paria lasta nuorena, ja voi olla että just kun on saanut omat lapset ulos, ja voi elää oman miehensä kanssa kaksisteen, ni en ala hoitaan muksuja uudestaan. Miniätkin on niin kaikkitietäväisiä, että herra varjele. Yhelle pitää syöttää yhtä ja toiselle toista, ja kolmas on luomulapsi, ja neljäs ei saa kattoo telkkaria, ja mä luulin että mun pojat olis ollu sen verta järkevii että olis kattonu tarkemmin kenet ottaa.
Vierailija:
Miniätkin on niin kaikkitietäväisiä, että herra varjele. Yhelle pitää syöttää yhtä ja toiselle toista, ja kolmas on luomulapsi, ja neljäs ei saa kattoo telkkaria, ja mä luulin että mun pojat olis ollu sen verta järkevii että olis kattonu tarkemmin kenet ottaa.
Täällä kun lukee kirjoituksia anopeista, niin eiväthän kaikki miniät todellakaan ole helppoja autettavia...
nykyään näytetään ajattelevan, että ihmisillä ei saisi olla minkäänlaisia velvollisuuksia, että pitäisi pyrkiä tilaan, jossa niitä ei ole mihinkään suuntaan. Musta tämä on luonnotonta, sillä ihminen on äärimmäisen sosiaalinen eläin. Meidän tulee olla erilaisissa riippuvuussuhteissa toisiin ihmisiin, jotta olemme onnellisia. Velvollisuus ei ole aina huono asia, vaan sen mukana tulee myös mahdollisuus.
Itse katson, että hankkiessani lapsia velvoitan itseni aikanaan myös isovanhemmuuteen, kykyjeni mukaan tottakai. Vanhempien velvollisuus on toki ensisijaisesti hoitaa lapsensa, isovanhempien auttaa siinä. Toisaalta syntymäni asetti minut myös velvolliseksi hoitamaan ja avustamaan omia vanhempiani, kun he ovat sen ikäisiä ja kuntoisia, etteivät siihen enää pysty itse. Eikä se tunnu yhtään pahalta.
Vierailija:
nykyään näytetään ajattelevan, että ihmisillä ei saisi olla minkäänlaisia velvollisuuksia, että pitäisi pyrkiä tilaan, jossa niitä ei ole mihinkään suuntaan. Musta tämä on luonnotonta, sillä ihminen on äärimmäisen sosiaalinen eläin. Meidän tulee olla erilaisissa riippuvuussuhteissa toisiin ihmisiin, jotta olemme onnellisia. Velvollisuus ei ole aina huono asia, vaan sen mukana tulee myös mahdollisuus.
Yksilö on vastuussa nykyisen poliittisen mielipiteen mukaan kaikesta. Jos se sairastuu, se on sen vika ja maksakoot itse. Jos se joutuu työttömäksi, se on sen oma vika ja työllistäkööt itse itsensä. Jos se tarttee lastenhoitoapua, niin ostakoot sitä rahalla.