Te, joiden lapsilla pieni ikaero! Viela yksi kysymys...Meille tulee ikaeroksi 1,8v ja nyt alkaa jannittaa, kun h-hetki lahestyy. Oisin kysynyt, etta olitteko esikoisen kanssa ennen

Sehän kuitenkin lähinnä syö ja nukkuu! Sit voit miettiä tuota ajan riittävyyttä kun kuopus lähtee liikkeelle, siihen asti kaikki on tosi helppoa!!



T. äiti jolla pojat ikäerolla 1v6kk

Että vauvathan on erilaisia:)

poika on välillä kovinkin mustis syöttöhetkillä ja kun vauva on hoivattavalla tuulella. Mutta silti on oikeastaan mukavasti menny enimmäkseen. vauva nyt 1,5kk ja ikäeroa isoveljeen on 1v 8kk

Jos lapsi ei ole yhtään mustis niin se on kummallista!



olen huomannut, että välillä pitää oikein erityisesti huomioida ja kun tulee se mustishetki, niin keksiä lapsellejotain kivaa tekemistä ja ennenkaikkea aktivoida lapsi siihen tekemiseen/leikkimiseen.

josta se vasta nyt alkaa toipua...:)

ap

No, mutta vastatakseni kysymykseen... Minä huomioin tosi paljon esikoista kun hän oli vielä ainut lapsi ja ihan hyvin on ottanut vauvan vastaan. Nyt yritän parhaani mukaan sitten huomioida molempia. Toki esikoinen oli ja on vieläkin mustasukkainen ja läpsii, puree yms. Mutta ihan hyvin on mennyt vaikkakaan en voi sanoa että helppoa olisi kahden pienen kanssa. Välillä on ihan kamalaa ja välillä ihan helppoa... pojat 1v9kk ja 6kk

Syliin mahtui ihan hyvin kaksi. Suloisinta minusta oli kun kakkonen oli 3 kuukautta, esikoinen roikkui aina pinnasaängyn reunalla odottamassa, koska leikkikaveri alkaisi liikkumaan. Kantoi vauvalle rakkaimmat lelut.





Enpä niin tiedä, onko sekään hyväksi, että lapsi saa jakamattoman huomion jatkuvasti. Kyllä se hyvää tekee oppia huomaamaan, että ei ole maailman napa.



Pojat ovat nykyisin parhaat kaverit ja poikien huoneessa käy jatkuva kuhina kun on omat jutut meneillään.



Älä turhaan tee sellaisesta asiasta ongelmaa, mitä ei oikeastaan ole olemassa. Mieti, miten kaksosten ja kolmosten äidit pärjää ja kuinka niistäkin lapsista tulee tasapainoisia, vaikka eivät sitä jakamatonta huomiota niin kauheasti saa.

alkaa vähän kiukutella. hulluinta tietysti on, että tää kakkonen on nimenomaan esikoisen leikkikaveriksi tehty...

Olisiko ollut helpompaa ostaa vaikka nukke. Sen saisi heitettyä nurkkaan kun kyllästyttää.

Sisarukset ovat rikkaus ja rakkaus. Siksi meilläkin pieni ikäero. Molempia lapsia rakastetaan mutta toinen on " tehty" nopeasti, että on esikoiselle kaveri.

Ei se sitä tarkoita, etten tätä toista rakastaisi.

Se että haluu lapsen, vai että haluu jatkaa sukua, tai leikkikaverin toiselle..?

Minulla on 4 lasta, enkä kyllä ketään ole halunnut toisen isompien lasten tarpeisiin. Jokainen lapsi on saanut syntyä ihan omaksi itsekseen ja elämään omaa arvokasta elämää, ei kenenkään leikkikaveriksi.

Sisarussuhteet on arvokkaita, mutta jos nuorempaa lasta pidetään vain esikoisen leluna niin ei taida nuoremman lapsen itsetunto kovin korkeaksi kohota.

ja olemassa pelkästään hänen tarpeisiinsa.

Täytyy myöntää, että mukavuudenhaluisena olisin ainakin odottanut pidempään, mutta halusin, että lapsilla olisi seuraa toisistaan.