Mä en käsitä lapsiani!

Oltiin päiväkerhon joulujuhlassa, ja sielläkin lapset (2 ja 4 v.) roikkuivat koko ajan mun perässä ja sylissä. En saanut edes kahvia hakea ilman nuoremman mukaan ottamista. Vanhempi, se kerholainen siis, ei suostunut menemään oman ryhmänsä esitykseen jne. Kaikkien muiden lapset leikki siellä iloisesti keskenään, paitsi minun:-( Mitä ihmettä olen tehnyt väärin? Itse olen aina lapsena ollut joka paikassa ensimmäisenä mukana, kerhossakin jo alle 2-vuotiaasta, ja jokaisessa esityksessä ym. Mies on ollut arempi, ehkä se sieltä jotenkin periytyy. Tuntuu kuitenkin kurjalta, lastenkin kannalta. Ja minä en osaa suhtautua näihin nyhjyihin - suututtaa vaan:-(