Lue keskustelun säännöt.
Väitän, että useimmat eronneet naiset vetoavat lapsen etuun saadakseen itselleen hyötyä
29.11.2005 |
Tarkkailkaapa vaan, miten eronneet naiset yrittävät kyniä ukkonsa putipuhtaaksi, saada kaikin keinoin taloudellista hyötyä erosta, aiheuttavat tarpeetonta kärsimystä lapselle estämästä isää tapaamasta jälkikasvuaan (ja tämäkin " lapsen parhaaksi vaikka oikeasti kyse on vain sadistisesta kostosta).
Ja palstalla kysellään, että mitä MINULLE jää erossa kun miehellä on talo, auto, vene ym. Ei sanaakaan siitä, miten LAPSI voi.
Kommentit (12)
ja tilastot kyl kertoo että elatusapusummat on pieniä eli äläpäs keksi omasta pääsäsi juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni vaati kauheita elatusmaksuja + vielä valitti, että koska tyttären harrastukset on niin kalliita niin ex-miehen pitäisi maksaa vielä 1/2 harrastuksista (baletti, ratsastus ja muskari). Sitten itse asuu kaksin lapsen kanssa 100 m2 rivarissa, pitää isoa autoa ja valittaa kun yhden palkka ei riitä (siskollani palkka n. 3200 e/kk).
Minä olen kyllä ollut ex-miehen puolella ja monta kertaa sanonut siskolleni, että itsepähän tilanteen aiheutit ja aina voi vaihtaa pienempään asuntoon. Mutta siskoni on niin klassikko näistä miehen riistäjistä että ihan hävettää myöntää sukulaiseksi.
Eli allekirjoitan kyllä ap:n pointin.
Lähihuoltajalle ei oikeudenkäynti tule kalliiksi, sillä oikeudessa lapsi on toisena osapuolena etävanhempaa vastaan. Luonnollisestikaan lapsen ei tarvitse maksaa oikeudenkäyntikuluja. Siksi lähivanhemman riski on käytännössä nolla.
Täälläkin esiintyy aika-ajoin naisia, jotka ovat jo hyvissä ajoin ennen eroa=ukon heittämistä pihalle laskeneet, mitä tukia he saavat yh:na, kuinka paljon voi mieheltä vaatia jne. Eli erosta haetaan ennen kaikkea omaa rahallista hyötyä ja kostoa miehelle, lapsista viis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella harvinaista, että suomalainen mies maksaa edes 170¿/kk. Ja suurin osa ei maksa, vaan veronmaksajat maksaa heidän puolesta. Tämä oli ihan uutinen jokunen vuosi sitten.
Vaikka on itselläkin ollut avioliitossa välillä vaikeaa ja mieli on tehnyt lähteä sen miljoona kertaa, niin en tosiaankaan viitsisi ruveta neljän lapsen yksinhuoltajaksi vain siksi että miehen kanssa ei ole niin kivaa aina. Mehän olemme perheen yhdessä halunneet perustaa ja sitoutuneet avioliittoon mennessä toinen toisiamme kestämään ne huonotkin ajat. Se nyt vaan kuuluu tähän elämään se tylsyys ja arkikin. Se, että lapset joutuisivat kasvamaan erossa isästään olisi miljoona kertaa pahempia juttu kuin se että minä aikuisena ihmisenä joudun välillä " kärsimään" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex-mies on hyvätuloinen. Ja elatusmaksuksi sovimme vain 120 e/kk, tämä ei ole kuin reilu puolet hoitomaksusta (200e). Mä taas ajattelin että en halua sen kusipään rahoja. Ja lapsen etua ajattlen koko ajan kun saa olla erossa hakkaavasta isästään.
Mä ajattelin et, olkoon, ostan pikkuhiljaa uudet. Laki tuli mukaan siinä vaiheessa kun taloa myytiin, en mä nyt niin tyhmä sentää oo, et sen oisin sille ilmasiksi antanut. Miten siltä sitten rahaa kyniä? Tyhjästä on paha nyhjästä ja, lapsille aina ollut hyvä isä. Sitä en lapsilta riistä.
Tunnut aloittaja jotenkin ilkeältä. Rumaa puhua naisista tolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 3/4 perheestä eli minä ja kaksi lasta saatiin talon arvosta sellainen kymmenesosa, ja 1/4 eli mies yksin sen yhdeksän kymmenesosaa. Eikä ollut edes avioehtoa, en vaan jaksanut tapella sen kanssa. Kyllä minä yksin olisin tuolla pienelläkin rahalla saanut käsirahan johonkin yksiöön maksettua, mutta kahden lapsen kanssa on pakko asua vähän isommassa, asutaan siis vuokralla.
En tiedä ainuttakaan tapausta oikeassa elämässä, missä vaimo olisi erossa kyninyt ukkonsa putipuhtaaksi. Yleensä se on se vaimo, joka haluaa eron vaan mahdollisimman sopuisasti ja vähin äänin voimaan, ja tekee myönnytyksiä.
Ja miksi aina on kyse vain rahasta? Eikö naisen kotona tekemä työ merkitse mitään? Meillä kyllä puhuttiin kauniisti siitä, miten lasten on parasta olla äidin kanssa kotona pari vuotta, ja kyllä huomioidaan, että siinä tulee minulle tulonmenetystä ja urakehitykseen katkos. Vaan ei sitten erossa huomioitukaan. Tiliotteita vaan tutkittiin, että se siitä.
Meillä minulle jäivät kaikki velat (asunto + auto). Ja kävipä vielä niin, että asunnon arvonnousun vuoksi minä ostin exän ulos talosta, eli auto meni hänelle, mutta sitä koskeva velka jäi minulle. Elatusmaksuja olemme sopineet, että hän maksaa siitä lähtien, kun lapsi menee kouluun, eli 3 vuotta eron jälkeen. Lapsi ei käytännön syistä näe isäänsä arkisin, mutta on viikonlopuista 2/3:aa hänen kanssa. Mahdollisista muutoksista olemme sopineet yhdessä. Eikä ole tuttavapiirissänikään yhtään eronnutta naista, joka olisi taloudellista tai muuta hyötyä erossa havitellut. Minä en ainakaan haarukoihin niin paljon kiinny, että niistä ryhtyisin tappelemaan.
heti kun ex-mies löytää uuden naisystävän. Iskee kamala kateus, että jos miehellä onkin hauskaa uuden naisen kanssa. Kynitään rahat ainakin pois niin olisi vaijeampaa.