Lue keskustelun säännöt.
Nykypäivänä ei saa edes keskenmenoa surra. :(
20.12.2005 |
Mieskin on sitä mieltä ettei sitä kannata surra kun se olisi muutenkin ollut elinkelvoton vauva.
Minä suren sitä, kun meille ei taaskaan tullut vauvaa. Ymmärrän sen, ettei se olisi ollut elinkelpoinen.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" mörköön" , jonka hautasit mielesi syvyyksiin.
Mutta elämä jatkuu! Jos en olisi saanut keskenmenoa, meillä olisi nyt 2½-vuotiaan esikoisen lisäksi vuoden ikäinen lapsi. Ei ole. Sen sijaan meillä on valloittava, ihana ja rakastettava puolivuotias! Onneksi usein asiat järjestyvät ja toivoa ei saa menettää.
Väittäisin, että nykypäivänä nimenomaan saa keskenmenoa surra, voi vaikka rypeä asiassa jonkun lehden palstoilla. Ei siitä kovin kauan ole ollut, kun tällaiset ovat olleet tiukasti yksityiselämän piirissä olevia asioita, joista ei ole tiedotettu kenellekään.
että se ajattelee noin. Kaikilla on oma tapa surra. Joisenkin tutkimusten mukaan keskemeno on miehelle vielä surullisempi ja vaikeammin käsiteltävä asia kun naiselle.
Keskenmeno on aina surullinen asia, tottakai sitä saa surra ja pitääkin.