vauvan hankkiminen -pohdintoja

Olo on sekava, yritän saada jotain ulos, jotta oloni helpottuisi. Nyt on tuntunut tosi pahalta, kun ympärillä " kaikki" saavat lapsia ja jopa huonommassa tilanteessa kuin mitä minulla ja miehelläni olisi tarjota. Perheellä voi olla rahat vähissä, alkoholia kuluu perheessä parin päivän ajan joka vkonloppu, kunnollinen koulutus tai työpaikka hankkimatta (siis asenne " en tiedä mitä tehdä, mutta haaveilen tänään kampaajan ammatista, viime viikolla vaatesuunnittelusta ja inhoan työtäni kaupan kassalla" ), lapsi piti saada statuksen vuoksi ja itse lapsi ei kiinnosta ollenkaan.



Tai sitten on muita tekijöitä, jotka mielestäni pitäisi saada kuntoon, ennen kuin voi tarjota uudelle tulokkaalle turvallisen/rennon/iloisen kodin kasvaa.



Itse en uskalla haaveilla lapsesta, koska en ole enää rakastunut mieheeni. Uskon kyllä, että olemme vielä vuosienkin päästä yhdessä, mutta jokin on sammunut väliltämme. Ilman toisiamme emme voi elää, mutta " Minä rakastan sinua" ei enää kuulu kommunikointiimme. Mies ehkä rakastaa enemmän minua kuin minä häntä.



Kokemuksia samanlaisesta tilanteesta?