Mikä näistä olisi/on kamalinta? Terveyden menetys, työttömyys, lapsettomuus

Olen kroonisesti sairas (tosin en kamalan karmealla tavalla mutta kuitenkin), työtön ja esikoista tehtiin useampia vuosia. Työttömyys on helpointa kestää, ainakin minun. Terveyden menetys varmaan kamalinta. Ei se lapsettomuuskaan helppoa ole, ehti monta kertaa katkerasti itkeä ja tuttujen lapsensaanti otti koville.

Lapsettomia ollaan (eikä siihen näköjään tepsi mikään) ja työttömiäkin on oltu, ja kummankin kanssa on eletty eteenpäin, niin että nimeän pahimmaksi sen, joka on kokematta. Toivottavasti ei tarvitse kokeakaan.

ilman omia olisi kamalaa, eikä nämäkään tulleet ihan toivomalla.



terveys nyt vähän niin ja näin eikä töitäkään ole... :)

Mulla on ollut kaksi kertaa syöpä, en tiedä kestäisinkö kolmatta kertaa fyysisesti ja henkisesti.



Työtön olen eikä sen vuoksi mielestäni tarvitse maailman kaatua. Pieni lapsi mulla ja kyllä se olisi kamalaa, jos häntä ei olisi.

Kaikki noita olen kokenut, tosin lapsettomuus loppui onnellisesti pari vuoden yrityksen ja hoitojen jälkeen.



Kyllä se on krooninen sairauteni, joka eniten surettaa ja vaikuttaa kaikkeen muuhunkin elämään (ja välillä läheistenikin elämään).



Työttömänä sen sijaan on kivaa, en kaipaa töihin ollenkaan :)