Voi herttinen sentäs et olen varmasti maailman huonoin äiti =((

Ekakskin ostan lapsilleni ihan mitä sattuu kenkiä. Ostan kengät sillä perusteella et ne on mielestäni hyvännäköiset mut ikinä en ole taivutellu enkä väännelly niitä kenkiä kaupoissa. En muutoinkaan ole kokeillut et onko pohja kova vai pehmeä ja tukeeko kenkä nilkkaa. Aina kengät ovat olleet kuitenkin oikean kokoiset ja säänmukaiset. Ensipopot tietysti olivat tärkeä juttu ja niistä maksoinkin itseni kipeäksi ja annoin ammatti-ihmisen tarkistaa koon jne.



Vaatteita ostan lapsilleni liikaakin ja olenkin opettanut esikoisen ikävä kyllä siihen et lähes viikottain tulee jotain uutta päällepantavaa. Mut musta on niin kiva shoppailla lasten vaatteita et siitäkään en suostu luopumaan. Ja sama on kyllä lelujenkin suhteen varsinkin kuopuksen kohdalla.



Annan myös lasteni katsoa aika paljon telkkua ja pelata pleikkaria. Useasti jopa syyllistyn siihen et kehotan heitä valitsemaan jonkin leffan jonka voisivat katsoa sillä aikaa kun minä teen jonkun keskeneräisen asian loppuun.



Lapsillani ei myöskään ole mitään orjallista iltarutiinia vaan satu voidaan lukea tai sitten ei. Hampaat kyllä pestään mut suihkussa ei välttämättä joka ilta käydä. Lapset nukkuvat vielä vieressäni vaikka kummallakin on oma huonekin.



Välillä karjun kurkku suorana lapsilleni ja uhoan ties mitä tyhmää mut asiat kuitenkin aina selvitetään ja anteeksi pyydetään jos siihen on aihetta.



Ulos en jaksa lasteni kanssa lähteä useinkaan esim. tänä syksynä/talvena kävin ulkona kuopuksen kanssa ensimmäisen kerran tänään. Osittain tietty siitäkin syystä käynnit ovat harvoin koska lapsi on ulkoillut kuitenkin päivittäin hoitajansa kanssa. Esikoinen voi ulkoilla jo yksinäänkin tai kavereidensa kanssa.



Mm. tuollaisia huonon äidin piirteitä tunnustan omaavani, ikävä kyllä. Onkohan meitä muita?