Onko kaikki äidit tehneet vauvan ekasta vuodesta oopuksen?
Jossa siis on kaikki lapsen ekasta hymystä (pvm) aina ekaan sanaan asti merkattuna kellon tarkkuudella ylös? Kirjassa on sitten kaiken maailman hiustupsuja ja valokuvia ja sen semmoista?
Minä en koskaan jaksanut sellaista tehdä ja nyt koen siitä hiukkasen huonoa omaa tuntoa. En nimittäin enää muista, koska poikani alkoi esim. ryömiä ja koska sanoi ekan sanansa....:(
t. huono (=laiska) äiti
Kommentit (6)
Tein ihan itse, ei mikään kaupan valmis vauvakirja. Ei siinä kellontarkasti ole mitään mutta ensimäisen kuukauden ajalta joka viikosta ja loppuvuoden ajalta joka kuukaudelta aina mitä on tapahtunut, mitä lapsi osaa ja mitat tietysti myös. Olen onnellinen että sain sen aikaiseksi, muuten en muistaisi tapahtumia niin hyvin.
Tein kirjan vasta kun lapsi täytti 1 vuotta, sitä ennen kirjasin asiat uistiin koneelle päiväkirjamaisesti, poimin sitten sieltä tähän oikeaan kirjaan ne tärkeimmät jutut.
Mutta tuskinpa se sentään mikään hyvän äitiyden mitta ole...
Esikoiselle täytin tunnontarkasti, kakkoselle enää noin kukauden tarkkuudella kun ei ehtinyt/jaksanut heti kun jotain tuli eteen. Kolmoselle varta vasten hankin vauvakirjan johon tulee vain muutama tieto, kun tiesin jo etukäteen ettei sitä ehdi enää täyttää. Ehkä kerran kuussa jaksaa katsoa onko jotain taas oppinut..
Juuri tuossa yhtenä päivänä ajattelin, että ehkä olen ollut vähän turhan innokas asian suhteen. Jos joskus siunaantuu lisää lapsia, jaksankohan nähdä saman vaivan silloinkin?
esim. päiväkirjoihin jne. Ei tuo ole mikään hyvä/huonon äitiyden isyyden mittari. Itse olen ' päiväkirja-tyyppiä' ja kaikilla 3 lapsellani, nuorin 11 kk on 3 omaa kirjaa joista yksi ns. blankko, johon laitan kaikenmaailman juttu. Emme mieheni kanssa muuten muistaisi kaikkea mitä lapsille tapahtuu ja perheessämme on meneillään, niinpä nuo kirjat auttaa muistamisessa.
Olen myös ottanut jokaisesta lapsesta joka kk samassa paikassa valokuvan ja teen kaikille heille ekasta vuodesta ' kasvu' taulun. Olen sellainen valokuvaaja, kirjoittajamamma. Mulle tämä sopii, toisille ei. Kun minusta ja miehestäni aika jättää, niin voivat lapset muistella omaa lapsuuttaan omien lastensa kanssa noita kirjoja selaillen. Ovat mielestäni se paras ' perintö' jonka lapsilleni annan.
Höh, hävisi bittiavaruuteen viesti...
En ole tehnyt sellaista opusta, eikä minulla ole siihen pätevää selitystä olemassa. Valokuvia on ja muita muistoja, mutta ei sellaista kirjasta, josta noita kehitysvaiheita niin tarkasti voisi seurata.