Jos näet kaupassa kiukuttelevan lapsen, mitä ajattelet?

Ajattelen, että



" Luojan kiitos tuo kiukuttelija ei ole meidän lapsi." (tällä kertaa)



Ja sitten tunnen suurta sympatiaa :-)

Lähinnä vanhemman reaktio saattaa aiheuttaa paheksuvan reaktion, niin kuin silloin, kun näin erään isän läppäisevän noin puolitoistavuotiasta " kiukuttelijaa" päähän! :O

Että kyllä sitä osaa vanhetessaan suunnata kiukkunsa paremmin

ja kiukuta kotona...=)

just ennen sulkemisaikaa. :-/

Tottakai jokainen lapsi kiukuttelee joskus. Sen näkee sitten vanhemman reaktioista, että millainen se vanhempi on. Esim. jos lapsi kinuaa karkki/leluhyllyllä jotain ja ensin vanhempi kieltää, sitten lapsi huutaa/heittäytyy tms, ja vanhempi myöntyykin, niin silloin ajattelen, että " huono kasvattaja" . Muuten en varmaan ajattele muuta kuin " thank god mun muksut ei oo tuollasia!!"

Itse kiukuttelu ei saa minua ajattelemaan, että lapsi on hankala tai että vanhemmat olisivat huonoja kasvattajia. Kiukuttelua seuraava käytös vanhempien taholta taas saa minut ajattelemaan sitä lieneekö äiti (isä) hyvä vai huono kasvattaja, tai onko hänellä mahdollisesti hyvä tai huono päivä menossa.

lapseen kertoo paljon, onko " hyvä vai huono" kasvattaja.

osataan kiukutella :o)

Isommallakin lapsella voi olla huonoja päiviä ja harvemmin 6-vuotias enää alkaa huutamalla kiukutella. Jos vanhemmat näyttävät olevan hukassa 6-vuotiaan kiukuttelun edessä, voi kyseessä ollakin huono kasvatus. Mutta, mikäli tilanteeseen puututaan jämäkästi on luultavimmin kyseessä vain paha päivä.

Vierailija:

Jos lapsi on yli 6-vuotias ajattele...

Yleensä tunnen myötätuntoa vanhempia kohtaan. Vanhemman lapsen kohdalla oma reaktioni riippuu miten vanhemmat lapsen kiukkua käsittelee.

Ootko koskaan ajatellut, että me aikuisetkin kiukuttelemme? Ei kiukuttelu kiellettyä ole, ihan normaalia käytöstä. Kaikkia joskus kiukuttaa ja keljuttaa. Meillä kaikki saavat tuntea myös negatiivisia ja ei-toivottuja tunteita.

Meillä lapsi tosin lopettaa sen ääneen kiukuttelun kun siitä mainitaan, mutta kyllä hän pahalla tuulella voi olla ihan ilman ääntäkin.

Miksi ylipäätään lapset eivät saa " näkyä" tässä yhteiskunnassa?



Jos joku väittää, ettei heidän 6-vuotias tai vanhempi kiukuttele, niin silloin kyllä pidän vanhempia huonoina ja pelottavina kasvattajina. Ei ole kaikki kohdallaan!

Meillä on lapsille opetettu, että kotona saa ääntä kuulua sekä leikeissä, että suuttuessa. Ihmisten ilmoilla lapsilla on erilaiset käyttäytymissäännöt.

satunnaiselle kohtalotoverille itsekseni.



Se mitä katson, on vanhempien käytös. Viikonloppuna taas Jumbossa näkyi näitä vähemmän mallikelpoisia suorituksia lasten kiukutteluun suhtautumisesta. Heittäytyvää lasta revittiin haalarista ylös ja heitettiin eteenpäin. Huudon kera. Aikuinen heittäytyi lapsen mukaan, lapsen tasolle kiukuttelemaan.



Aikuisen pitää muistaa olla aikuinen. Itse viimeisenä keinona otan huutavan ja potkivan lapsen kainaloon ja kuljen kaupassa kuin tuo huutava paketti olisi ihan luonnollinen juttu. En noteeraa turhaa kiukkuamista.



Monesti saan hymyileviä katseita osakseni ja joku saattaa sanoakin, kuinka olet noin rauhallinen vaikka lapsi raivoaa. Miksi minun pitäisi hermostua, lapsihan siinä meuhkaa. Ja antaa meuhkata, kyllä minä sen 11 kg jaksan kantaa vaikka koko reissun ajan. Ääntä maailmaan mahtuu.

Ajattelin vain, että voi lapsi raukkaa:(



Yleisesti olen myötätuntoinen tai en edes ajattele koko asiaa, mutta tuollainen lapsen tasolle heittäytyminen kyllä kertoo vanhemmista aika paljon!!

Meillä on vanhimmalla lapsella dysfasia johon liittyy mm. se ettei hän siedä siirtymätilanteita kovin hyvin - ja niitähän riittää kaupassa kun pitää päästä eteenpäin. Ja ovat nuoremmatkin lapset kiukutelleet kaupoissa(kin). Yleensä osaan suhtautua näihin rauhallisesti, mutta kyllä täytyy myöntää että joskus on pinna mennyt poikki ja olen huutanutkin lapsille julkisella paikalla. Ja kyllä se hävettää jälkeenpäin tosi paljon, mutta sitten ajattelen ettei ne mua tunne eivätkä toivottavasti enää näe... Yleensä kun pinna menee kaupassa tätä pinnan kiristymistä on kerätty koko päivän ja huipentuu sitten kaupassa.



Todella harvoin käydään missään kaupoissa. Tiedän että monet ajattelevat että olemme tosi huonoja kasvattajia kun esikoisemme käyttäytyy välillä huonosti (esim. huutaa pettymystään jos ei jotain saa). Lapsen selässähän ei lue että tällä lapsella on jotain kehitysongelmia. Ai niin, monethan ajattelevat huonon kasvatuksen aiheuttaneen nämäkin ongelmat...



Kaupoissa käydään koko perheen voimin silloin kun on pakko, huvikseen siellä ei tällä porukalla todellakaan käydä.



Niin joo, ja huudollahan midän perheessä ei mitään saa. Vaikka kuinka kiljuisi karkki- tai leluhyllyn edessä niin sitten ei ainakaan saa mitään, vaikka ilman kiukuttelua oltaisi ehkä jotain ostettukin.

Itseäni ottaa päähän ihmiset, jotka tuijottaa kaikkea vähänkin normista poikkeavaa, on se sitten kiukutteleva lapsi tai vammainen tai mitä muuta tahansa.