Suru puserossa kun lapsiluku on täynnä.

Elämäntilanne on vaan sellainen, että sen pitäisi olla täynnä ja ajatus siitä, että menen töihin ja sitten aloitan taas muutaman vuoden päästä tämän rumban, ei oikein houkuttele.

Toisaalta taas ajatus siitä, etten koskaan enää synnytä tai saa omaa pientä vauvaa, on sekin ahdistava. Vaikeita päätöksiä, mutta joskus siitä vielä yksi vauva -ajatuksesta on luovuttava.

Luulen, että minä olen niitä naisia, joka kaipaa vauvaa kohtuunsa niin kauan kuin henki pihisee.



Toisaalta olisi ihana ajatella vielä sen kolmannen suunnittelua sitten, kun nämä kaksi ovat koulun aloittaneet. Voisi olla kotona vauvan kanssa, ei tarvitsisi iltapäivähoitoa heille. Ja saisi nauttia vauva-ajasta taas aivan rauhassa, kuin esikoisen kanssa.



Mutta toisaalta, kannattaako enää ryhtyä, kun on saanut kaksi jo " helppoon" ikään? Nyt jos lopettaisi lasten teon tähän, olisin vielä nuori, 43 vuotias, kun nuorempikin on 18v.



*Huoh*



ap

meille se neljäs meinasi tulla. Silloin tietenkin onnessani suunnittelin elämäämme uudestaan siksi että se neljäs tulee ja sitten kun se menikin kesken, niin jotenkin tuli sellainen epätodellinen ajatus, että jos se onkin tarkoitettu näin.

En ole yleensä mitenkään kohtalouskoinen, mutta silloin ajattelin, että meillä on kolme tervettä lasta, jotka kaikki ovat aika isoja, että mitä jos neljäs olisikin ollut sairas tai jotain.

Iski sellainen pelko ottaa enää sitä riskiä. Mieheni on kyllä vahvasti sitä mieltä että meille tulee vielä joskus se neljäs ja minäkin sitä toisaalta haluaisin, mutta jotain ihme pelkoja on tullut sen keskenmenon jälkeen.

Ei kaikkea pidä niin tarkkaan suunnitella. Me ollaan pidetty tarkoituksella ehkäisynä vain varmoja päiviä, tuloksena neljä ihanaa lasta. Juu, ja taloudellisia ongelmia, mutta so what, kyllä maailmassa käyhempääkin väkeä löytyy! Aineelliset arvot eivät ole kuitenkaan niin tärkeitä, vaikka rahan puute joskus rassaakin. En silti vaihtaisi lapsiani rahaksi ja tavaraksi!

mutta kun aloitettiin rakennusprojekti niin jo hautautu vauvakuume. SEn verran raskasta aikaa tämä rakentaminen 4 lapsen kanssa. Toivottavasti totun tänä rakennusaikana tähän 4-lapsiseen perheeseen eikä vauva kuumetta enää koskaan tule.

Kohta täyttää 3v ja nyt onkin niin helppoa ja mukavaa, etten enää kaipaa sitä pikkuvauvaa taloon. Aikaahan vielä olisi, ikää on mulla vasta 25v. Mutta mulla onkin sitten täysi-ikäiset lapset heti nelikymppisenä!

No ehkä se yksi ulkomaan matka helppo järjestää joka vuodelle, mutta muuten tylsää ja hiljaista " mummoeloa" keinutuolissa. Minusta mukava kun lasten tuomaa elämää ympärillä mahdollisimman pitkään. Ehtii sitä ukkokullan kanssa kössöttää kahdestaan vielä vuosikymmeniä vaikka lapset ois jaloissa vielä nelikymppisenäkin. Kuivaa vanhuutta liian pitkään minun kaltaiselle ihmiselle, joka kaipaa elämää ympärilleen.