Olen neurologi ja mulla olisi vahan kysyttavaa. Voiko cp-vammainen lapsi oppia paivakuivaksi ja ymmartaako han tavallista puhetta vai puhunko hanelle lassyttaen, kun tulee

eikä siinä ole mitään henkilökohtaista.



Toisaalta myös joskus kehitysvammaisten lasten vanhempia kohdellaan kuin he olisivat hoidon tarpeessa.

koska vaikka CP-vammainen olisi Mensan jäsen, hän saattaisi silti kärsiä virtsainkontinenssista, koska rakon ja aivojen välillä ei kerta kaikkiaan ole kunnollisia piuhoja.

ja jouduin aikoinaan yläasteella kuuntelemaan jollain tunnilla, kuinka opettaja selitti, miten vajakkeja cp-vammaiset ovat. Kukaan ei ole tuttavistani huomannut, että minussa olisi jotain erikoista ja lievähän tämä onkin, jalat vain hiukan jäykät. Kävelen, juoksen ja pyöräilen, mutta venytellä täytyy aika ajoin. Äo liki 140. En pidä vaippaa tai katetria, vaan vessassa käyn.



Täällä on hirveän usein cp-aloituksia. Ja niin, itse kävin alaikäisenä ½ vuoden välein neurologilla, eikä siellä koskaan kuullut mitään ala-arvoisia lausuntoja. Kävin sekä Lastenlinnassa, joka sentään erikoistunut tällaiseen sekä KOKS:issa. Päinvastoin, esim. ollessani 11-vuotias arvioivat fyysisen ja psyykkisen kehitykseni mukaan olevani 4 vuotta edellä ikäisiäni.

Missä näitä kuvottavia ääliöitä kasvaa ????? Kamala kauhuskenaario on se, että heidän lapsistaankin kasvaa samanlaisia kusipäitä.

Ota huomioon, että suurin osa neurologien kohtaamista cp-vammaisista lapsista on myös älyllisesti kehitysvammaisia. Siinä herkästi tulee sellainen rutiini, että puhuu vähän yksinkertaisemmin kuin olisi tarve. Ei siitä pidä noin pahasti loukkaantua. Lapsesi elämä on jossain ihan muualla kuin lääkärin vastaanotolla.

Olen ollut töissä kehitysvammalaitoksessa, missä suurella osalla asukkaista oli lisäksi CP-vamma.

mutta usein cp-vamman lisäksi on jokin älyllistä kehitysvammaisuutta aiheuttava muu sairaus. Lähinnä koskee pikkukeskosina syntyneitä.

Ap ei siis ole neurologi, vaan haluaa viestissään arvostella neurologia, joka aliarvioi ap:n lasta.

Ja olen sentään ns. normaali. Viimeksi yksi gyne melkein huusi

selittäessään minulle asioita. Korvat oli lujilla, mutta ei sille mitään

voinut.

Lääkärien koulutus on niin tiivis, ettei kaikkea välttämättä ehditä opettaa.

Heilläkin arvio joskus heittää.

Äiti tulee vieraan kunnan tk-päivystykseen jonkun ihmeellisen kromosomi-3-6-translokaatiolapsen kanssa, papereissa ei mitään tietoa lapsesta, kyseisenlaisia kromosomihäiriöitä ehkä 2 Suomessa ja sitten ollaan hiiiiirveän loukkaantuneita kun tk-lääkäri ei kysymättä tiedä mikä lapsen kehitystaso on normaalisti ja mitkä oireet ovat senhetkisestä akuutista sairaudesta johtuvia. On ihan ymmärrettävää, että vanhemmat ovat oman lapsensa suhteen asiantuntijoita ja elämä pyörii erityislapsen ympärillä, mutta joku raja sentään.



Terv. kaiken nähnyt sairaanhoitaja.

si, eikä ainoastaan sitä, että heillä on tapana lässyttää näille vastaanotolla. No en tiedä, voisi kuvitella neurologien tietävän, mitä cp-vammainen oppii ja ei opi.

Vierailija:

Ap ei siis ole neurologi, vaan haluaa viestissään arvostella neurologia, joka aliarvioi ap:n lasta.

Tosin hänkin on saanut joskus kokea ennakkoluuloista suhtatumista. Ei tosin neurologilta, mutta eräältä lääkintävoimistelijalta. On kuitenkin aina ollut hyvä suustansa ja saanut sanotuksi, miten asiat ovat.

Lähti vasta kymmeneksi kouluun ja poikkesi meillä tekemässä vielä jotain kirjaesitelmäänsä. Ennenkin sortunut tällaisiin piloihin. Mutta jos vielä kerran tekee saman, niin saa porttikiellon konelleemme.