mitkä merkit paljastaa, että joku näennäisesti aikuinen on edelleen kiinni vanhemmissaan?

Ovatko tiiviit keskustelut keskustelua vai epänormaalia tuen hakemista? Mistäpä ulkopuolinen voi tietää...



Huomattava taloudellinen tuki vanhemmilta?

tai vanhemmat kiinni lapsissaan - jos taloudellinen tuki ei sisällä mitään ehtoja.



esimerkkinä rikas suku, joka kierrättää omaisuutta lapsilleen ja täten kiertää perintöveroa. Asunnot, autot, kaiken omistamista voi sumplia hallinta- ja käyttöoikeusrajoituksilla ja siten verotusarvo laskee huomattavasti.

ei tärkeysjärjestyksessä



1. asuu vielä kotona

2. ei asu kotona, mutta on muuten riippuvainen kodista (pesettää pyykit, käy syömässä " liian" usein)

3. on taloudellisesti riippuvainen vanhemmistaan (ottaa vastaan huomattavia rahasummia=elatusta, ei siis mitään pientä avustusta)

4. käyttäytyy lapsellisesti tai murrosikäisesti vanhempien seurassa: kiukuttelee, riitelee jne.

5. mielistelee ylenpalttisesti vanhempia, ei halua näyttää mitään negatiivista (esim. tupakanpolttoa) tai jopa pelkää vanhempien suuttumusta

7.tekee AINA niin kuin vanhemmat käskee

8.äiti ostaa vaatteet

9.liiallinen fyysinen läheisyys



Yksittäisistä kohdista olen " syyllistynyt" jossain vaiheessa varmaan kaikkiin, mutta sanoisin, että jos tunnistat esim. kumppanistasi enemmän kuin 2 piirrettä näistä, niin voisit alkaa hieman huolestua... Kaikkihan me muistamme Sinkkuelämää sarjan Charlotten ekan aviomiehen Treyn, huh!



t. yhden " mamman ja papan pojan" kanssa aikoinaan seurustellut

*huokaus*

Olen yh ja aloitin opiskelut amk:ssa syksyllä. Omat vanhempani avustavat huomattavalla summalla rahaa kuukaudessa, jotta välttyisin opintolainalta. Lisäksi usein viikonloppuisin käymme heillä syömässä ja saamme vielä pakastimeenkin viemiseksi ruokaa. Vaatteet ja koulutavarat ostan kyllä aivan itse, samoin lapsen vaatteet/lelut/tavarat.



Vanhempani ovat itse todella hyvätuloisia, ovat itse ehdottaneet rahallisesta ym apua, jotta voin keskittyä lapsen kanssa olemiseen ja opiskeluun. Onneksi ennen koulun alkamista olin uusinut huonekalut, viihde-elektroniikan (mm.tietokone, puhelin, tv..) sekä lapsen isomman sängyn ym.



Voin sanoa, että meiltä ei puutu mitään. Asiat saa järjestyyn ja rahat riittämään kun miettii, eíkä jätä asioita roikkumaan. Tosin vuoden ennen koulua tienasin 2900¿ käteen kuussa, että säästöjäkin on, jos paha päivä tulee. Asumme leveästi, kaikki on uutta ja lapsi kulkee vain legon, espritin, reimatecin, exitin vaatteissa ja goretexeissa.



Tuli ny vähä asian vierestäkin, mutta ei tämä kaikki olisi mahdollista ilman rakkaita vanhempiani. Vielä koittaa päivä kun saan auttaa heitä (ei ehkä niinkään rahallisesti), kun ovat vanhoja. Elän toki kiitollisuudessa ja käyn heillä välillä siivoomassa ym askareissa.

Totta on, että rikkaat tietysti kierrättää omaisuutta ja mikseivät niin tekisi. Usein kuitenkin huomattava taloudellinen tukeminen sisältää ehtoja ja velvollisuuksia. Niitä ei ehkä ääneen lausuta eikä niiden olemassaoloa tiedosteta, mutta silti ne ovat olemassa. Ne saattavat liittyä soveliaaseen koulutukseen, elämänkumppaniin, työpaikkaan jne. Varmasti ainakin on huomattavasti vaikeampi kapinoida sellaisia vanhempia vastaan, jotka rahoittavat aikuisen lapsensa elämää.

tämä tuki ei sisällä mitään velvoitteita, ei edes piilo-sellaisia.

Kukin meistä lapsista elää juuri sellaista elämää kuin haluaa, siellä missä haluaa ja kenen kanssa haluaa. Vanhemmillani ei ole sanan sijaa niissä asioissa. Rahallisella tuella ei myöskään koskaan ole kiristetty eikä sen antamiselle ole mitään ehtoja.



Taloudellinen tuki: raha- ja tavaralahjat ovat vain ainoastaan verojen takia, näin kierrämme (ja vielä täysin laillisesti) tulevia perintöveroja.

Ja onhan siinä sekin ajatus takana, että vanhempieni mielestä tarvitsemme rahaa nyt (kaikilla ns. pikkulapsiaika) ja olisi sulaa hulluutta, että saisimme kaiken käyttöömme vasta perintönä (jolloin olisimme jo itsekin eläkkeellä ja lapset lentäneet pesästä).

Ja mielestäni vanhempani ovat siinä oikeassa (hmmm, olenkohan nyt kiinni vanhemmissani kun myönnän heidän olevan oikeassa ;) ) - on ihanaa, että pystyy ostamaan lapsille parasta, tekemään useita ulkomaanmatkoja vuodessa (ja pystyy maksamaan sen parhaan hotellin).

ja jäin yksinhuoltajaksi 19 vuotiaana. Lapsen kanssa asuessani olen opiskellut 2 ammattia ja elänyt tasapainoista elämää, maksanut pois autolainaa ym.mutta todella monesti olen joutunut pyytämään rahallista avustusta äidiltäni ja isältäni. Lisäksi äitini on toiminut lapsenvahtina.

Tällä hetkellä olen työtön ja opiskelen osa-aikaisesti, ja joudun edelleen silloin tällöin turvautumaan vanhempieni apuun, esim. autoremontit ym. yllättävät menoerät. Mutta koska olen apua saanut, sitä myös annan: en koskaan kieltäydy kun äitini tai isäni apua pyytää. (aika usein) Heidän mielestään olenkin ansainnut joka pennin jonka olen heiltä saanut. Luojalle kiitos hyvistä ja rakastavista vanhemmista!

kodinhoidosta tai ruoanlaitosta tms. vaan soittaa aina äidilleen kuullakseen sen " oikean" säännön.

5. mielistelee ylenpalttisesti vanhempia, ei halua näyttää mitään negatiivista (esim. tupakanpolttoa) tai jopa pelkää vanhempien suuttumusta

7.tekee AINA niin kuin vanhemmat käskee

Vaan eihän se sitä tarkoita, että toimisin juuri niin kuin äitini käskee. Minusta vaan on kiva kuulla, mitä mieltä muut läheiset asioista ovat. Samalla tavalla saatan mielipidettä kysyä siskoltani, tädiltäni tms. Kiva tietää miten muut ovat jonkin asian ratkaisseet. Ja mä kun olen tällainen " jahkaaja" , pohdin jokaista asiaa miljoonasta eri näkökulmasta, niin on mukavaa kun niitä näkökulmia saa aina lisää kun puhuu muiden ihmisten kanssa ;) Ei mene päätösten teko liian helpoksi ;)



Ei minun kohdallani ainakaan äitini mielipiteen kysyminen tarkoita sitä, että tekisin kaiken niin kuin vanhempani haluavat. Olenhan " uskaltanut" tehdä liikaa lapsia, ottaa vääränlaisen miehen ja opiskella huonon ammatin (lähihoitaja) ;D