Onko pakko ottaa tukilapsen paikka päiväkodista vastaan?

erityistä tukea,mutta hälle on tällaiseen ryhmään tarjottu paikkaa? Mikä on ongelma? Siis erityisryhmissä voi olla myös erityislapsia,ja ei lausunnolla olevia lapsia. Lapset oppivat hyväksymään erilaisuutta jo pienenä,mikä ei ole lainkaan huono asia. Mutta ihan en tajunnut mitä hait kysymykselläsi,joten jos selvennät??

jos tuollaiselle paikalle pääsisi päiväkodissa, suvaitsevaisuuttakin saattaisi oppia ;)

Mikä siis ap:lla ongelmana tässä??

toisin kuin joissain tavallisissa ryhmissä... Lapsesi saa hyvät eväät elämään, oppii sen että meitä ihmisiä on erilaisia. Mutta jos et itse pysty ajattelemaan että terve lapsesi leikkii esim. kielellisten vaikeuksien omaavien, kömpelöitten tms. lasten kanssa niin täytynee todeta että ehkä sitten on parempi ettet vie täydellistä lastasi leikkimään sellaisten lasten kanssa jotka tarvitsevat vähän enemmän tukea päiväänsä.

oma lapseni oli down lapsen ja yhden toisen lapsen kanssa ryhmänä perhepäivähoitajalle. oli hieno kokemus lapseni rakasti tuota pientä downtyttöä hoiti ja helli...

jos ylivilkkaita ilkeitä lapsi koko ryhmä täynnä en laittaisi lastani ryhmään.ne haluu tuollaisiin ryhmiin ns. tavallisia lapsia mallilapsiksi siis esimerkiksi toisille.

Päiväkodissamme on eritysryhmä, jossa lähinnä kielellisistä ongelmista kärsiviä lapsia. Uuden kauden alkaessa ( syksy -05) lapsellemme tarjottiin paikkaa erityisryhmästä tukilapsena. Kieltäydyin. Lapsemme oli ehtinyt luoda hyvät kaverisuhteet kahden ikäisensä tytön kanssa saman päiväkodin 5 vuotiaitten ryhmässä. . Miksi pitäisi hyvät kaverisuhteet hajottaa??Tukilapsena oleminen ei tuntunut tällä hetkellä oikealta ratkaisulta lapsellemme.

veisin oman lapseni juoksujalkaa sellaiseen ryhmään, Tukilapsi kun on yleensä kehitykseltään normaali, tukee siis vammaisen lapsen kehitystä kun häneltä saa normaalia mallia. Ryhmässä on kuitenkin aina useampia tukilapsia, eli ns. normaaleja kavereita heillekin.

Niin ja oikeesti ryhmät on pienempiä ja yleensä vielä erityislastentarhanopettaja ryhmää vetämässä.

Itse olen työskennellyt päiväkodissa integroidussa ryhmässä ja ajattelin että olispa lapsenikin saanut olla sellaisessa. Enemmän henkilökuntaa,meillä oli ainakin " kiireettömämpää" ,yksilöllisempää. Erilaisuutta ei kannata pelätä. Lapsethan sopeutuvat ja se on todella rikkaus että on erilaisuutta. Ja ne voi olla edessä vaikka lapsesi luokalla koulussa. Erityislasten määrä kun lisääntynyt tietysti sinnekkin suuntaan

normaaliryhmässä erityislapsi on muiden seassa ja menee muiden mukana.

Erityisryhmässä koko homma on suunniteltu erityislapsia ajatellen, aikuiset koulutetumpia ja heitä on enemmän. Joukossa voi olla ns. normaaleja lapsia tukilapsina.



Hyvää on siis se, että on vähemmän lapsia, enemmän tilaa ja enemmän aikuisia.

Fiksu kaveri on tämä poika ja ajatus kulkee. Puheesta puuttuu kirjaimia, mutta jos kun hänen puheeseensa tottuu, niin siitä saa selvän :OD



Oma tyttönikin saa kuntotusta karkea motoriikan kömpelyyden takia ja toivon, että saisi myös toimintaterapiaa joidenkin käden taitojen, kuten piirtämisen vahvistamiseen. Tyttäreni oli erittäin verbaalinen ja sanavalmis. Joskus kuitenkin aristelee osallistumista joihin kilpailuihin, kuten juoksu ja muihin.



Tosin lääkintäjumpasta ollut hyötyä hänelle ja se jatkuu keväällä ja tarvittaessa myös eskarivuonna.

ystäväni lapsi oli sellaisessa ryhmässä ja siel oli yks tosi ongelma lapsi löi ja puri jatkuvasti kaikkia eikä sitä saanut kuriin kukaan.... eli varo ettei oma lapsesi opi älyvapaita touhuja... ja joudu vielä pahoinpidellyksi ja saa traumoja siinä sivussa.. harkitse tarkkaaan.

Onko se erityislapsi joka tapauksessa ongelma " normaalin" lapsen vanhemmille?

mutta jos lapseen ei saada kuria niin hoitajissa on vika siinä mielessä että he jopa pelkäävät väkivaltaista lasta. Olen ollut seuraamassa tällaista monta tilannetta. Mutta kenenkään lapsen ei pitäisi joutua pelkäämään toisen lapsen vuoksi. Kannattaa selvittää ainakin minkä tyyppisiä erityislapsia on kyseessä. Hoitajien määrät ym.

Minusta olisi tosi mahtavaa, jos minun lastani pyydettäisiin tukilapseksi johonkin ryhmään, koska asiantuntijat ovat jo nähneet ja havainneet, että tämä lapsi on todella sopiva tähän ryhmään. Tämä järjestely on paras mahdollinen, mitä voi kuvitella.



Kaikenlaiset ihmiset tarvitsevat tukea jokapäiväiseen elämään, ennenkaikkea juuri tällainen osoittaa sen, että ei ole ennakkoluuloja mihinkään suuntaan oli sitten minkä rotuinen tai yleensä minkälainen ihminen tahansa, mikä sinä olet sanomaan " noin yleensä, kuka tahansa" , mikä on oikein tässä tilanteessa, sillä aina näissä tapauksissa on asiantuntijat taustalla, jotka ovat nähneet, että juuri sinun lapsellasi on ainesta olla tukihenkilö tähän ryhmään ja hän voi antaa juuri sellaisen panoksen, josta on juuri apua siihen ryhmään.

Jos lapsi erityisryhmässä,vanhemmat tietää että on erityyppisiä ja kokemukseni mukaan on vanhempien toiminta läheistä ja tuttavallista.Jos taas erityislapsi " normaalissa" päiväkodissa on vanhempien reagointi ollut jyrkempää. Ja nää kokemukset ovat oman työni kautta.

Kyllä on erityislapsen äitinä surullista lukea miten ennakkoluuloisesti aikuiset, muka järkevät ihmiset suhtautuvat erilaisiin lapsiin. Mikä ihme siinä pelottaa? Ryhmässä on aina useampia tukilapsia, että kyllä se teidän tavis siellä ryhmässä puhettakin kuulee, jos sitä pelkäätte viitaten pelkoihin puhehäiriöisten lasten ryhmään joutumisesta.



Kerronpa tähän esimerkin tältä päivältä. Olin lievästi kehitysvammaisen ja puhehäiriöisen poikani kanssa uimahallissa. Kahdella, n. 8-vuotiaalla tytöllä näytti olevan erityisen mukavaa supatella ja osoitella meidän poikaa sormella. Poika yritti näihin tyttöihin ottaa kontaktia, sai vastaukseksi tiuskaisun " mee pois siitä" . En katsonut aiheelliseksi alkaa näitä tyttöjä ojentamaan sillä heidän äitinsä seurasi vierestä eikä mitenkään puuttunut heidän käytökseensä. Sitä äitiähän mun oliskin pitänyt ojentaa, tartuttanut ikävällä tavalla asennevammansa lapsiinsa. Yök!

työntää vaikka toista lasta pyörätuolissa retkellä tms. Ja tällaisia auttamis tilanteitakin joskus lapsilla on,ja tätä kautta oppivat vielä enemmän tähän erilaisuuteen.

erillaisuutta rikautena pitävää äitiä palstailee :)

(muutamaa lukuunottamatta..)



Olen usein miettinyt, että mikä oman erityistukeatarvitsevan lapsen tulevaisuus, jos useimmat vanhemmat opettaa lapsilleen vammaisuuden vieroksumista ja tasa-arvottomuutta, mutta kiitos teille kaikille jotka vastasitte tähän viestiketjuun positiivisesti, lämmitti todella sydäntä <3

että toisiamme varten me täällä elämme.

tulosta kuin ojentaminen.



Sitä paitsi 8-vuotiaat tytöt eivät tosiaan halua poikia luokseen. Voi tuollainen " mene pois" johtua ihan vaan siitäkin.

Varmasti joutuu vielä eräänkin kerran kuulemaan tuon " mee pois" ja " me ei haluta sua" . Ja se on kai vain hyväksyttävä. Silti tuntuu pahalta, että poikamme ei saa olla ilkeilyltä rauhassa edes uimahallissa! Päiväkodissa ymmärrän että kiusataan kun tätien silmä välttää mutta ihmettelin todella näiden tyttöjen käytöstä, kun eivät välittäneet sen enempää äitinsä kuin minunkaan läsnäolosta ja " pahasta katseesta" .

Enkä minä koe asiakseni mennä esittelemään lastani vieraille ihmisille " tässä on xxx, se on vähän erilainen, mutta aivan samanlainen lapsi kuin tekin" ehei, kyllä se on vanhempien tehtävä kertoa lapsille, että kaikki ovat yhtä arvokkaita katsomatta ulkonäköön, älyyn tai vajavaisuuksiin.



t.26