Miten toimitte kun huomaatte sanoneeni jotain tahatonta ja tyhmaa? Otatteko tilanteen esiin esim pyytamalla anteeksi vai oletteko vaan pokkana muina miehina ja annatte asian menna

Pyydän yleensä heti anteeksi ja mikäli se ei ole mahdollista otan asian puheeksi seuraavalla kerralla. Inhoan, jos tällaiset asiat jäävät " roikkumaan" .

huomannut että tässä voi tulla väärinkäsitys tms. Olen myös vielä jälkeen päin soittanut ja pahoitellut harkitsematonta puhettani.



Inhoan suuresti sellaista käytöstä että puhutaan ensin jotain ja kun huomataan että moka tuli, niin ollaan vaan kun ei oltaisikaan. Se on jotenkin moukkamaista toisen aliarviointia. Samoin ärsyttää se että kun joidenkin puheisiin ei voi luottaa. Esim vakavalla naamalla sovitaan jostakin ja sitten tämän ajankohdan lähestyessä ollaan niin kun ei muistettaisi koko keskustelua sopimuksista puhumattakaan. Näitä ihmisiä vaan on paljon ja minä liian rehellinen.

Jos huomaan heti, että loukkasin tahattomasti, pyydän oitis anteeksi tai selitän mitä tarkoitin, ettei tarkoitus ollut loukata. Jos kyse on pikkumokasta, jos lipsautan jotain tyhmää itsestä tai omasta tilanteesta, niin sitten vain harmittelen itsekseni.

Monesti tekee omasta mielestään törkymokan, joka vaan naurattaa vastapuolta. Silloin ei kai kannata jäädä selittelemään ja vääntelemään vaan antaa tilanteen mennä ohi. Ei tullut mitään vahinkoa.



Joskus taas heittää omasta mielestään hauskan läpän, joka huvittaa kaikkia muita paitsi sen kohdetta. Silloin lienee parhainta nöyrtyä ja todeta oma huumoriarvio epäonnistuneeksi. Asian sivuuttaminen saa loukatun pitämään sinua vaan entistä suurempana moukkana.

Jos luulen että voisi loukkantua niin korjaan asian.

Jos tiedän ettei välitä niin en annan olla.

Itse en ole heti ajattelemassa että mitähän tuolla tarkoitti.

sanoin nakkikioskilla tosi pahasti. Täti oli hymyilevä jne mukava ja perheen kanssa otettiin siinä hotdogit tms. Täti sitten kysymään, että mitä kuuluu tms. Minä kävin siinä aukomaan päätäni ja motkottamaan kuinka äitini on töissä " hullujen huoneella" jne. En tajunnut mitään. Täti katosi takahuoneeseen, itkemään kuten minulle myöhemmin selvisi. Äiti vinkkas, että entinen tuttu kyseessä ja noin ei saa ihmiselle puhua. Pyysin anteeksi ja olin übernolo. Omia lapsia yritän tässä suhteessa kasvattaa paremmiksi kuin itse olin.