Lapsensa polttanut äiti Karkkilasta

yksi lapsi oli syönyt yliannoksen masennuslääkkeitä. tämä kertoo jo tarpeeksi. Voisitko yhtyä esirukoukseen , kiitos Sinulle!

Eikä mielenkiinto. Ilmeisestikkään. Vaikka julkisuudessa asiasta puhutaan, niin käytäntö on niin toinen.

Äitiä on epäilty aikaisemmin lapsensa polttamisesta ja toinen lapsi on tuotu sairaalaan masennuslääkkeillä myrkytettynä... Missä on sosiaaliviranomaiset? Eikö näillä teoilla ole jo osoitettu, että äiti ei lasten kanssa pärjää? Että tarvitsee kipeästi apua?



Oikeasti tämäkin tragedia olisi ollut vältettävissä. Jos ihmisen psyyke horjuu ja häin sairastaa, niin kamalia voi tapahtua.



Ainoa toiveeni on, että lapset ovat kuolleet nopeasti. Tosin tuo puukottaminen tuntuu niin julmalta, että tuskin lapset on heti kuolleet :(



Nyt lapsilla on hyvä olla kuitenkin, mutta isällään kauhea tuska.

Mutta täällä on myös ollut puhetta että mitä jos äiti haluaakin antaa lapsensa pois, ja mammat ovat täysin lytänneet tälläiset äidit. Aborttiakaan ei saa tehdä, ei saa antaa pois, ei saa (tietenkään) lapsiaan tappaa. Mikähän sitten olisi se oikea tie jos ei vaan pysty. Koska kaikki ei pysty.

mistä tietää vaikka tämäkin äiti yritti hakea myötätuntua täältä?

Missään tapauksessa en tarkoita että hänen teko oli hyväksytty, päinvastoin vaan pointtini oli että kannattaa miettiä mitä vastailee masentuneille. Niitäkin on näköjään aika paljon.

t.ap

En tästä karkilan äidistä tiedä mitään, kun en ole uutisia seurannut.



Mutta kyllä masentuneita vain hyljeksitään, eikä auteta. Muistan itse olleeni erittäin väsynyt, ihan " reunalla" kun kuopus oli vauva. Koko hänen ensimmäinen vuotensa oli mustaa, sumua...itkua ja väsymystä. Muuta en muista.



Jos joku kysyi vointiani, sanoin suoraan, että kyllä olen väsynyt. Kaikki tiesivät, että meillä ei ole sukulaisia eikä ystäviä paikkakunnalla. Keskustelu tyrehtyi epämiellyttävään hiljaisuuteen tai heittoon; kyllä se siitä! Aivan kuin äidit eivät saisi olla väsyneitä ja masentuneita, tai ainakaan siitä EI SAA PUHUA.



Ei mikään ihme, että kaikenlaisia kamaluuksia tapahtuu. Masentunut voi hyvinkin suoraan ilmaista pahaa oloaan, mutta kukaan ei reagoi siihen mitenkään!

kun vauva herätteli paljon öisin. Neuvolatäti sivuutti koko asian eikä antanut mahdollisuutta edes keskustella koko asiasta :/



En tietenkään ollut siinä tilassa että olisin ruvennut vahingoittamaan itseä tai lasta, mutta kuitenkin se jotenkin tuntui ikävältä että äidin väsymys ei kiinnosta.

ajatusta abortista. Adoptiota en pidä kenenkään etuna. Sijaisvanhemmuus on hyvä kyllä. Mutta toisten lapsista et saa omaa itsellesi papereita allekirjoittamalla. Joku toinen ihminen voi pitää parempaa huolta lapsesta kuin biologiset vanhemmat, mutta biologista menneisyyttä ei pidä salata/kieltää/pyyhkiä pois.



Mun äiti on yrittänyt itsemurhaa lääkkeillä, kun olin pieni. Olin 3v ja veljeni 9v ja me olimme kotona. Äiti ei tehnyt meille MITÄÄN, vaan soitti lääkepöhnässä vikoilla voimilla vanhemmilleen, että huolehdittehan sitten noista... Isovanhempani kiisivät apuun ja äitini saatiin tolpilleen.



En tuomitse edes itsemurhaajia, mutta viattoman tappaminen on todella sairasta toimintaa.

piikkiin, noin yleensä.

Olin tosi masentunu, en saanu öisin nukuttua, heräsin jatkuvasti ahdistukseen ja päivisin vaan itketti.



Mun pointti tappaa lapset oli se että kun niillä ei ole isää joka niistä olisi voinut huolehtia niin lasten " parhaaksi" olisin heidät mukaani halunnut. Ettei heille olisi tapahtunut mitään pahaa äidin lähdettyä. Vuosi jälkeenpäin nämä ajatukset tuntuu tosi kauheilta ja niitä on vaikea myöntää mutta olen todella onnellinen että jaksoin vielä ne viimeiset kerrat hakea apua ja sainkin sitä. Tämä kaikki vaati kuitenkin raskaita päätöksiä, lapset olivat jonkin aikaa sijoituskodissa että sain levättyä ja hoidettua itseni kuntoon.



Nyt nuo sosiaaliviranomaisten lausunnot ahdistaa kun tajuaa ehkä vasta nyt sen koko totuuden kuinka loppu silloin olin.



Mutta meidän tapauksessa kaikki päättyi paremmin kuin hyvin.

Kyllä ainakin siellä neuvolassa, missä käymme terkkari on varmaan jokakerta kysellyt omaa vointiani ja muistutellut unen ja levon tärkeydestä myös äidille. Hän tosiaankin näki oman uupumukseni ja synnytyksenjälkeisenmasennuksen, vaikkei kukaan muu sitä huomannut. Tämä siis Nurmijärven kunnassa, pienessä kyläneuvolassa.



Käsitteekseni Hyvinkäällä alkaa vuoden alusta joku tehoseula synnyttyksenjälkeisenmasennuksen havaitsemiseksi. Joten aihe ei ole tabu ihan jokapaikassa.



Muuten olen samaa mieltä, että viranomaisten olisi pitänyt puuttua karkkilalaisäidin toimiin, jos kerta jo kaksi tapausta oli, joista epäilys.



Ihmetyttää, että mitä se lasten isä mietti??? Eikö hän epäillyt entistä vaimoaan yhtään tuhopoltosta tai myrkytyksestä? Uskalsi lapsensa silti tämän huomaan.

että tuo nainen oli velkakierteessä,talo menossa alta jne.

Aika lailla samoin kuin siinä porvoon

juttussa jossa äiti tappoi koko perheensä.



Asia mikä pisti silmään oli se ettei isä ollut

enää tekemisissä kuin satunaisesti lastensa/perheen

kanssa...

Mun mielestäni osasyy on myös tuon isän.

terveisin yksi sellainen.



Lapsia ei minusta siten aina tarvi suojella masentuneelta äidiltä, mutta tosi äidin masennukseen pitäisi saada tarjottua apua.



Silti tässä tapauksessa äitiä ei ole todettu aiempiin tapauksiin syylliseski, joten häntä on lain mukaan pidettävä syyttömänä. Mutta toki silti, jos äiti on osannut hakea apua itselleen aiemmin (masennuslääkkeet), niin mielellään olisi hänelle saanut tarjota muutakin apua kuin pilleripurkkia.

Ja kokemuksesta voin kertoa että kyllä etä-äitejä lytätään, rankasti, eikä vähiten tällä palstalla.

esim. syvässä masennuksessa ei jaksa edes itsaria tehdä, saati sitten tappaa muita. Hullu muija.

Mutta tässä tapauksessa en ole ehkä sitä mieltä että kysymys on ollut tavallisesta väsymisestä, kyse on ollut mielesairaudesta. Jotenkin tuli eilen mieleen lehdestä lukiessani miten äiti oli edellisen lapsensa myös polttanut että hän haki surullaan jonkinlaista huomiota tilanteesta. Vaikka nainen on ollut sairas, hän on pystynyt kuitenkin torjumaan epäilyt, toiminut " normaalisti" , siis surrut asiaa ihan lehtien palstoilla. Olipa halunnut vielä käydä ruumishuoneella katsomassa poikansa palanutta ruumista. Tulee mieleen tämä yksi sairaus mistä on ollut paljon puhetta; Munchausenin syndrooma, siinähän äiti hakee huomiota itselleen vahingoittamalla lapsiaan ja sairauden toisessa muodossa itseään. Tosin se että hän tappoi nyt myös itsensä ei kai sovi sairauden kuvaan, toisaalta mistäpä sen tietää oliko tässä edes tarkoitus tappaa itsensä, ehkä palokaasut pääsivät yllättämään ennen kuin äiti ehti " paeta" . Enpä tiedä.

http://tappara.vip.fi/viewtopic.php?p=130351#130351

Äitihän on ollut järjiltään! Väsynyt ei ole automaattisesti järjiltään.



Itse olen ollut masentunut synnytyksen jälkeen ja ainoa mitä jaksoin tehdä oli hoitaa vauvaa ja esikoista. Itseasiassa pelkäsin, ettei heille vaan satu mitään.. Siis päinvastaisia tunteita kuin tuhoamisen tunteita.



Tarkoitan vaan sanoa, ettei väsymyksellä voi selitellä tuollaisia hirmutekoja!

äiti pelannut korttinsa niin, ettei isälle herunut tapaamisia lasten kanssa ja muija niin seko, että mies ei ole voinut olla tekemisissä. Onhan voinut vaikka uhata tappaa lapset jos mies pitää yhteyttä tms.

Sairas yksilö kun velkojen takia lapsensa tappaa.