Lue keskustelun säännöt.
Äiti ja äidin negatiiviset tunteet
07.12.2005 |
Tuli tuosta adoptioketjusta mieleen...
Eikö äiti saa koskaan ajatella negatiivisesti lapsesta?
Miksi äiti tuomitaan kun hän ei jaksa ja haluaa luovuttaa? Miksi oletetaan, että se tehdään hetken mielijohteesta? Miksi äiti, joka ajattelee lapsestaan negatiivisesti tai on välinpitämätön, tuomitaan heti sairaaksi jne.? Miksi ei neuvota, opasteta ja auteta? Ihan kuin se tuomitseminen auttaisi sen paremmin lasta kuin äitiä.
Kun tulee mieleen näitä viime aikaisia lapsisurmia (tai yrityksiä), niin olisiko kyse tästä? Äiti olisi halunnut puhua, mutta pelkää (tai on jo tullut) tulevansa tuomituksi. Ahdistuu. Käpertyy itseensä ja lopulta tekee sen kaikkein väärimmän ratkaisun; tappaa (yrittää tappaa) lapsen, väkivaltaa tjsp.
Miettikää tätä, te jotka tuomitsette ja arvostelette. Miettikää.
Kommentit (3)
Lapsesta luopuminen on myös omasta itsestä ja itsekkyydestä johtuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesta luopuminen on myös omasta itsestä ja itsekkyydestä johtuvaa.
Ja epäitsekkyyttä. Ainakin verrattuna siihen, ettei pysty lapselle riittävää hoivaa tarjoamaan eikä sitä suostu myöntämään.
En mä ainakaan ole kokenut etten saisi perheelle tai ystäville sanoa että " olen ihan poikki ton lapsen kanssa" tai että " hermo menee kyllä kun se---" . Tuollaiseen valitukseen kun oma äiti alkaa kimittää " älä sano noin, se on vain niin sellainen tempperamenttinen ihkupihkupiirakka" niin ei voi kun nauraa ja myöntää. ;)