Loppuu voimat tuon 2,5 vuotiaan kanssa...

Ensiksikin: alat ajatella, että ei lapsi sitä ilkeyttään tee. Se auttaa jo paljon.

Hän on terve, kun on utelias.

Hän haluaa vain sun huomiota, kun tekee kaikkea " tuhmaa" .



Mitä enemmän sä huudat hänelle, kun hän tekee " pahojaa" , sitä enemmän lapsi saa siitä ns. tyydytystä. Eli sä huomaat hänet.



Älä noteeraa kuin pahimmat " tuhmuudet" . Ja muut katsot silmien läpi, tai poistat lapsen tilanteesta, mutta et huuda.



Aloita joissakin asioissa jo ns. rangaistukset. Lempilelu jemmaan ylähylle, kun ei uskota yms.

Voit myös aloittaa jäähypenkillä istuttamista pikku hiljaa. Esim. kun lyö yms. pienempäänsä. Istutat tuolille 2minuutiksi (1min/ikävuosi).

Sen jälkeen puhutte mitä lapsi teki väärin, mikä olisi ollut oikein ja pyydätte anteeksi.



Kyllä se menee ohi. Yritä ottaa huumori mukaan arkeen. Järjestä kilpailu kumpi pukee nopeammin vaatteet päälle.

Laita munakello soimaan, kuka kerkee laittaa vaatteet päälle ennen kuin kello soi.



Tsemppiä!

Ei ja ei...



tekstistä kuultaa yksi ja ainoa asia läpi. LAPSI JANOAA HUOMIOTASI!!!



Suosittelen tuokiota lapsen kanssa kahden kesken, jätetään mainitsematta tuona aikana koko pikkusisarus, tehdään vain kaksistaan jotain kivaa. Tyyliin: " Sinä olet minun koko maailmani tämän hetken. Ei ketään muita. Minä olen tässä vain sinua varten" .

huutokonsertti kun ehdotankin uloslähtöä kahdestaan. Joka päivä meilä on kahdenkeskinen hetki ja yhteinen harrastus.

Lepoa minä tarvitsisin että jaksaisin edes huumorilla asiat ottaa...=) Kauankohan tämä uhma kestää? Olispa kiva johonkin ehdotukseen saada vastaukseksi iloinen jooooooooo eikä aina ei. =)

Meillä ei kyllä ole kuin vaan tää yksi (juu toista en tähän hässäkkään halua, kiitos). Niin kyllä noi tuhmuuksien teot vaan sitä rajojen kokeilua ja huomion hakua. Niin se vaan on. Yritä kiinnittää huomiota enemmän sellaisiin asioihin mitä lapsi tekee hyvin. Kehu häntä kovasti jos ja kun hän vaikka kerää lelunsa tai auttelee sinua jossain arkiaskareessa. Jätä ne tuhmuudet noteeraamatta, ellei niistä todella ole haittaa tai vaaraa. Ja anna aikaa. Ihan kahden keskistä, jolloin lapsi saa sun jakamattoman huomion. Sen ei tarvii edes olla kovin kummoista. Ihan vaikka vaan että käytte yhdessä kahdestaan ulkona, piirrätte, leikitte jollain hänen lempilelullaan. Muista myös usein sanoa lapsellesi että rakastat häntä ja pidät hänestä. Ei oo aina helppoa, mutta yritä edes. Niin mäkin yritän :) Tsemppiä ja jaksamista!!

lupa on olla suuttunut, vihainen ja ärtynyt siitä, että pikkuinen on olemassa. mutta sitä ei saa kohdistaa pieneen. uhmis saa lyödä mattoa, sohvaa, karjua, mutta ei löydä pienempäänsä tai muitakaan.



kiukkukohtauksen tullessa annan huomiota, rakkaudentunnustuksia ja olen siinä, vaikka mikä olisi. turvana, hellänä, olemassa kuten ennenkin.



siinä lääkkeet meidän perheessä vihdoin talttuneeseen pikkuvauvan lyömiseen. muu uhmaaminen jatkuu, mutta se ei haittaa kun hermo vaan itsellä pitää. ja se on vähentynyt tosi paljon.

Sitä ei helpottanut pikkusisaren syntymä kesällä. Olen miettinyt samaa että onko tässä pakko pistää lapsi hoitoon kun ei enää keinot riitä. Joskus ois ihana laittaa se jollekin hoitoon edes päiväksi että sais hetken antaa huomiota vauvalle. Raukka kun joutuu ristituleen eikä sitä voi koskaan rauhassa helliä kun esikoinen alkaa vaatia huomiota itselleen. Sille sitä on yritetty antaa sekä hyvällä että pahalla. kaikki keinot omasta mielestä käytetty mutta kiukku vaan jatkuu. Ehkä huomenna on taas parempi päivä...