Tosi surullinen olo. Tajusin tänään ettei mulla ole jäljellä enää yhtään todellista ystävää.

Se on tää syksy, joka masentaa. Saa ajattelemaan kaikkea surullista. Huomenna on taas uusi päivä!

Kaverit ei enää puheneet niistä jutuista mistä ennen, vaan luulivat että mä en muusta osaakaan puhua kuin lapsista ja kun en päässytkään menemään miten saattuu, niin kaverit alkoivat hiljakseen kaikota..

Onkohan se tämä syksy, kun siltä itsestäkin tuntuu. Tuntuu niin typerältä olla täällä koneen äärellä itsesäälin partaalla.. mutta kun on vaan niin paha olo.

Vauvan syntymän jälkeen ystävät on minullakin kaikonneet :( Eivät tosiaan osanneet enää puhua muusta kuin ladella ohjeita lastenhoidosta. En todellakaan kaipaa harvinaisina vapaahetkinäni sellaista käytöstä. Ja eivät ymmärtäneet että en pääse tapaamisiin samalla tavalla lyhyellä varoitusajalla kuin ennen. Ystävissä jyvät erottuvat akanoista kun saa lapsen...näin se vain on.

taitaa olla nuo hormoonithuurut meikällä myös syynä...



Oletkos koskaan lukenut synnytysasiaa puolelta niitä hauskoja juttuja mitä miehet ym. ovat sanoneet synnytyksen aikana? Käypäs lukemassa sitä, se piristää!



t:4