Mistä tietää, onko masentunut vai muuten vaan laiska?
Jotkut valittavat, etteivät masentuneena jaksa laittaa sunnuntaina vaatteita päälle tai arkisin meikata töihin. Minusta tuo taas on ihan normaalia, yökkäripäivät ovat minusta nautiskelua ja meikkaaminen toissijaista turhamaisuutta.
Johtuisiko jonkun masennus osittain siis siitä, että elämä on koostunut epätarpeellisista rutiineista, joista hellittäminen katsotaan jotenkin häpeälliseksi? Vai olenko minä masentunut, mutta pidän virheellisesti itseäni laiskana?
Kommentit (7)
Paljonko sulla on näitä?
Masentunut mieliala
Kiinnostuksen tai mielihyvän kokemisen väheneminen
Väsyneisyys, voimattomuus
Unettomuus tai liiallinen nukkuminen
Vähentynyt tai lisääntynyt ruokahalu
Keskittymiskyvyn heikkeneminen, päättämättömyys
Psykomotorinen kiihtyneisyys tai estyneisyys
Arvottomuuden ja syyllisyyden tunteet
Kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset
Mulla on ollut aika rankkaa monta vuotta ja lunta on tullut tupaan monesta paikasta. Päätin mennä puhumaan terapeutille, tulos pitkäaikainen vaikea masennus. Minä kun olin vaan jotenkin kuvitellut olevani väsynyt. Vaatteet saan päälle joka päivä ja leikin lapsenkin kanssa ja kotikin on vain vähän epäsiisti. Nämä ovat vaikeita asioita, joiden tunnistaminen voi olla vaikeaa.
Pakota se lukemaan pari masennuksesta kertovaa saittia, jos sen myötätunto ja empatiakyky ja tunneäly ei siitä herää, mies on tollo, eikä ansaitse sinua.
koko pvän oloasussa. Suon itselleni tämän yhden meikittömän lököpvän.
Olen kyllä tänään hoitanut imuroimisen,tiskaamisen, pyykin pesun + muut kodin järjestelyt.
Isi kävi vauvan kanssa vaunuilemassa joten se lenkki jää väliin. Ei sitten tiedä jos ite intoutuu lähtemään vielä lenkille tänään.
Jos ihminen ei ole joka pvä Duracel- pupu niin leimataanko heti laiskaksi tai masentuneeksi...?
Noista luettelon kohdista minuun pätevät jollain tapaa
Väsyneisyys, voimattomuus (no, kaksi alle 2-v. lasta ehkä selittää tämän)
Keskittymiskyvyn heikentyneisyys
Lähinnä masennusta tunnen olevan sen, että kivojenkin asioiden tekemisen aloittaminen on niin kamalan työlästä joskus. Siis jos en ole erityisen tsemppaavalla tuulella, jää lähtemättä lenkille tai kaupungille, vaikka tiedän, että ne vain piristäisivät päivää. Ehkä juutun ajattelemaan liikaa niitä "voimanponnistuksia" mitä lähteminen vaatii, kun niihin ei pitäisi uhrata oikeasti ajatustakaan... Saamattomuuden huipentuma siis olen.
Kävin joskus nuorena juttelemassa jostain itsetuntoasioista jollain terkkarilla, mutta tein aika nopeasti sen johtopäätöksen, että kuvittelemani vika oli senaikaisessa poikakaverissani eikä minussa. Ja se psykoterkkari oli ärsyttävä lässyttäjä.
Ap
On se, että ei pysty hoitamaan edes niitä pakollisia.
Koti on kuin läävä, ulkonäkö homssuinen ja likainen.
Ja jääkaapissa valo.
Ruoka-ajat pielessä.
Olenkohan minä masentunut tiedostamattani, kun en jaksa/viitsi meikata, pukeutua, siivota ja laittaa ruokaa yhtään enempää kuin on tarvis? Koen itseni kuitenkin yleisesti ottaen iloiseksi ja hyväksi ihmiseksi. Pidän itseäni lähinnä laiskana ja saamattomana luonteeltani.
Ap