Loytyyko ketaan muuta, joka/jotka lapsen synnyttya eivat ole kylailleet lapsen kanssa niin, etta oltaisi oltu kylassa " iltamyohaan" niin, etta lapsi/lapset olisi ensin kylassa lait

enkä kyllä ymmärrä mikä tuossa on niin kummaa....



Me ainakin halutaan rauhassa tehdä iltapuuhat, kylpy ja iltapuuro, jne.. Kivaa sit saada rauhoittua kun vauva nukkuu miehen kanssa kaksin ja jutella päivän tapahtumat.



Kerkee sitä mennä vähän myöhemminkin:)

miten tietenkin voivat ihan minne tahansa (eli yleensä meidän parisänkyyn) lapsensa laittaa alkuyötä nukkumaan... ap

Mielestäni lasten ehdoilla eletään ne muutamat vuodet kun he ovat pieniä. Lapsille on turvallista tutut rutiinit ja lapsen hyvinvointi on ainakin minulle tärkeintä.

Me esim. isovanhempien luona kyläillessä aina syötetään iltapuuro siellä ja tyttö nukahtaa sit autoon.. Ja kannetaan sänkyyn suoraan nukkumaan.. Lähdetään viimiestään klo 21 kotiin.. Kavereiden luona ei käydä hirmuisen usein. Silloin on lähtö joskus klo 20...

Iltatoimet kotona ja tyttö aina omaan sänkyyn nukkumaan. Mä en ymmärrä, että häiritään lapsen yöunta niin, että tarvii kyläillä lapsen yöunien aikaan. Eikä voisi kyläilyn aloittaa sit hiukan aikaisemmin ja lähtee ajoissa kotiin?

Entäs iltapesut sitten? Hoitaako nää iltakyläilijät pesut + hampaiden pesut siellä kyläpaikassa?



Olen varmaan tyhmä, mutta en ymmärrä..

ja haluamme monta lisää. Meidän elämäämme kuuluu myöskin ystävät ja kyläily. Emme aio eristäytyä ystävistämme lasten " lapsuuden ajaksi" . Useilla heistä on itsellään lapsia. Jos olemme kylässä myöhempään, lapset saavat myös valvoa, ja yksi-vuotias nukahtaa syliin ( jos nukahtaa,usein ovat niin innoissaan, että ei malta). Nukahtaa sitten heti autossa istuimeensa. Eikä nämä tilanteet vaikuta seuraavan päivän elämään. Nukkuvat ehkä pidemmät päiväunet. Mutta nauttivat suunnattomasti kyläilyistä ja ovat kasvaneet sosiaalisiksi ja reippaiksi, kun saavat kulkea mukanamme. Ei tulisi mieleenkään vielä lapsia hoitoon siksi, että menee YSTÄVIEN luokse kyläilemään. Meidän ystävistämme on tullut myös lasten ystäviä ja tuttuja turvallisia aikuisia.



Eivät lapset siitä säry, että eivät aina ole nukkumaanmenoaikaan kotona. Paitsi jos ovat siihen ehdottomasti tottuneet, että minuuttiaikataululla mennään.



Ja kun joku kysyi iltapesuista.. HUI, meillä saattaa hampaiden pesut jäädä tekemättä, koska lapset nukahtavat autoon..



Minä olen sitä mieltä, että elämää ei pidä tehdä liian vaikeaksi. Pienten lasten koti on siellä. missä vanhemmatkin ovat. Ei siellä missä hammasharja on..

mutta olemme myös pari kertaa olleet kyläilemässä niin että lapset ovat nukahtaneet kyläpaikassa jo. Eipä tuo ole vaikuttanut meidän seuraavan päivän rutiineihin tai jaksamiseen millään tavalla. Ainoastaan kotimatkaa on hankaloittanut.

Miksi ottaa kamala stressi turhista asioista!

Ei se elämä siihen kaadu, jos joskus poiketaan rutiineista, päinvastoin lapset oppivat hieman sopeutumaan!

olen kanssasi samaa mieltä. Onneksi osaamme ottaa väliin rennommin. Emme ressaa joka pikku asiasta. Kylä paikkoja kuitenkin loppujen lopuksi aika vähän ja kyläkutsuja ei nyt välttämättä joka viikko satele.



Meillä ei myöskään seuraavaan päivään oo vaikuttanu valvominen, ehkä saattaa lapset nukkuu puol tuntia pitempään.

Tosin en tiedä lasketaanko meitä kun me ei tehty näin ennen lapsen syntymääkään. Itse asiassa emme koskaan käy missään, emme koskaan ole käyneet.



Eikä meillä käy ketään!