Lue keskustelun säännöt.
Pelkosektio?
25.10.2005 |
Voinkohan saada pelkosektion, kun en yksinkertaisesti halua synnyttää alakautta?
Sain esikoiseni alakautta ja se oli aivan kamala kokemus... Pitkä ja kivulias synnytys. En pelkää, en vain halua!!!
Älkää haukkuko, vaan kertokaa voinko saada " pelkosektion" , vai kannattaako suosiolla mennä sterilisaatioon ja tyytyä yhteen lapseen?
Tiedän että olen aika luuseri, mutta en voi mitään....
Onko kukaan ollut pelkosektiossa, millainen se kokemus oli? Ja oliko vaikea päästä siihen? Pahin painajaiseni olisi joutua synnyttämään alakautta vielä kerran, ei kai minua voida pakottaa???
Kiitos!!!
Kommentit (6)
niin sektion sijaan pyydä imuveto täysin puudutettuna.
Selviät synnytyksestä ja toipumisesta kuin koira veräjästä.
nimim. kokemusta on. Itse en ymmärrä ollenkaan, kuinka joku kestää parin kuukauden tuskallisen toipumisajan sektiosta, muttei selviä synnytyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alapäässä tuntuu välillä kivulias paine. Kaverini sai plkosektion ja parani kolmessa päivässä. Oli kuulemma kaksi kertaa ottanut särkylääkettä. Viikko sektiosta jo matkustelivat yms
En kyllä suosittele tavaksi ellei ole pakko.Sairaalassa oli vielä helppoa mutta kotona täytyi pärjätä myös esikoisen kanssa ja nostella myös häntä vaikka vauvan nostaminenkin teetti työtä.Ja kipeä olin,ei todellakaan verrattavissa synnytykseen joka oli myös rankka.
Itse en saanut, vaikka pelkäsin oikeasti ihan hirveästi ja vaikka lapsi oli perätilassa, en sitä sektiota saanut :(
Minusta se ettei HALUA ei ole riittävä syy saada PELKOsektio.
ensimmäinen synnytys oli hyvin vaikea. Kävin kuoleman rajalla ja olin kuukausia sen jälkeen huonossa kunnossa.
Sektiosta paranin 2 viikossa siten että pystyin raskaita nosteluita lukuunottamatta toimimaan normaalisti, jopa siivoamaan, vaikka sitä ei suositellakaan.
Älkääpä tietämättömät jauhako tota sektiovastaista juttuanne kun kokemustakaan ei asiasta ole. Mulle oli tuhat kertaa helpompaa kuin perseen repiminen.
Mulla kanssa pitkittynyt, sekä henkisesti, että fyysisesti kamala ensimmäinen synnytys, joka jätti pelon.
Heti toisen raskauden alussa otin asian puheeksi neuvolassa. Minut kutsuttiin sairaalaan juttelemaan ajatuksista ja kokemuksista kätilön kanssa, kun oli raskausviikolla 28. Rv 37 kävin synnytystapa-arvioinnissa, jossa tehtiin ultra ja normaali neuvolakontrolli. Juttelu helpotti kummasti. Nyt odottelen synnytyksen käynnistystä. Alakautta olen ajatellut synnyttää, mutta jos yhtään näyttää siltä, että jotain ongelmaa tms. ilmaantuu, niin en rupea edes yrittämään.