Miltä tuntuu olla kateellinen?

että minulle ei tapahdu mitään hyvää, olen luuseri ja surkimus.

Hyvä tietää, en minäkään osaa ketään kadehtia.

Tuohan on enemmän itsesääliä ja pessimismiä...vai olenko väärässä?

Sitähän haluaa, että itse olisi yhtä kaunis kuin tuo toinenkin. Jos en ole sitä, niin tunnen itseni rumaksi.



Itse asiassa en minäkään olen kateuteen taipuvainen ihminen. Mutta yhtä minä kadehdin: Sari Baldaufia tms, naista, joka on huipulla. Silloin ajattelen, että en minä ole tarpeeksi fiksu, älykäs viisas, päättäväinen, johtajatyyppiä.... jotta voisin sellaiseksi tulla.



Siitä tämä ajatusrakennelmani tuotti vastaukseni.

Minä tunnen sitä useinkin.



Minusta kateus on sitä, että kun näen kultalusikka suussa syntyneen shoppailevan sieulnsa kyllyydestä (ja itse en voi ostaa) ja tunnen " voi himpskutti...miksi minulla ei käynyt yhtä hyvä tuuri syntyä rikkaaseen elämään?"

Tai kuulen jonkun kertovan ihania tarinoita omasta lapsuudestaan (ja itselläni ei niitä ihania tarinoita kovain ole)...ajattelen, " olisipa ollut ihanaa viettää tuollainen lapsuus!"



Mutta en silti kieri ja märehdi kateudessa.

seiskakin tunnustaa olevansa kateellinen, mutta ei osaa kuvata TUNNETTA, ainoastaan AJATUKSIA. Eli ehkä sinäkään, ap, et vain tunnista TUNNETTA?

Yleensä ainoa asia mitä saatan kadehtia on se, että jollakin on paljon rahaa ja voi shoppailla ja tehdä kaikkea huolehtimatta lainkaan raha-asioista.

Silloin tuntuu lähinnä ärsyttävältä, ja siltä että " no miksi MINULLA ei ole nyt paljon rahaa, tai mistä voisin sitä saada"

Ja mietin miltä tuntuisi kun voisi vaan mennä ja olla... Välillä saan sen tuntemuksen, kun se varakkuus " ei tunnu miltään" , kun siihen on jo tottunut... Ahh. Vielä joskus.

Muuten asiat on ok :)

No sama kai se kuvaako tunnetta vai ajattelua. Minulle se on melkeinpä sama asia. Jokaisen tuntemukset ovat kuitenkin hiukan erilaisia, vaikka ajatus olisi sama.





7

Olen kyllä kovasti yrittänyt kaivella tuota tunnetta itsestäni, mutta en siis ilmeisesti tunnista sitä ollenkaan. Siksi kysynkin. Olen kyllä tuntenut joskus melkein järjetöntä mustasukkaisuutta, mutta sekin on mielestäni eri asia kuin kateus. Mustasukkaisuuden hetkenä tunsin sellaista voimatonta raivoa pelkästään ajatuksesta, että mieheni flirttailisi jonkun toisen naisen kanssa, mutta en siis tuntenut silloinkaan mitään kateutta kenenkään kauneutta, luonnetta tai varallisuutta kohtaan.

Oletko aina elänyt? Oletko ns. hyväosainen ja siksi sinulla ei ole tarvetta tuntea kateutta?



Vai oletko vaan eriskummallisen outo ihminen :) ?





7