Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jouduin lopettamaan vanhan koirani eilen..
12.10.2005 |
ja nyt tuntuu pahemmalta kuin pystyin kuvittelemaankaan. 13-vuotias bokserini oli sairastellut vanhusten vaivoja jo vuoden ajan, mutta eilen oli tehtävä päätös pitkitetäänkö sen elämää vieläkin lääkkeiden avulla. Vaikka olin ajatellut lopettamista usein ja mielestäni varautunut siihen, pääsi koirasta luopuminen yllättämään kuitenkin rankkuudellaan. Tuntuu kuin viimeinenkin lenkki nuoruuteen olisi menetetty, ostin koiran 18-vuotiaana opiskelijana ja nykyisin se oli tosi tärkeä henkireikä lasten hoidon lomassa.
Tiedän että suru helpottaa ja uudenkin bokserin hankin ihan varmasti, mutta tällä hetkellä joka paikka sisällä ja ulkona tuntuu muistuttavan koirasta. Päässä pyörii ajatus että tiesikö se varmasti kuinka paljon siitä välitettiin. Koira haudattiin eilen maalle, mutta nyt tuntuu paremmalta jos se olisi tuhkattu ja tuhka siroteltu kodin kukkapenkkiin. Niin se olisi pysynyt edes vähän lähempänä vieläkin. Tuntuu aivan karmaisevalta ajatus koirasta kylmässä maassa.
Hulluja ajatuksia, mutta enpä tosiaan arvannut että tämä olisi näin rankkaa!
Kommentit (3)
Vain toinen koiranomistaja voi tuntea tuskasi ja surusi! Muista uskollista kumppaniasi iltarukouksessa...
Pitää yrittää ajatella että bokseriksi pääsi koirien taivaaseen leikkimään toisten koirien kanssa ja nauttimaan.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[color=blue]Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät
kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne
voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla
ystävillämme on
lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin
terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja
tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja
unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä
kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi
yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat
jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa
juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te
pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa.
Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja
katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat
poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...[/color]
Alue: Aihe vapaa
minä jouduin kaks viikkoa sitten lopettamaan 10 vuotiaan koirani. Kyllä se vielä joskus helpottaa...
Voimia sinulle!