Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkotihäirikön äiti täällä
18.10.2005 |
Minulla on lapsi, joka on lyhyen päiväkotiuransa aikana osoittautunut kiusanhengeksi. Hän tönii, lyö ja jopa raapii muita lapsia, hän sotkee leikkejä jne. Kaikkea minulle ei varmasti edes kerrota.
Olo on todella kurja. Olemme kasvattaneet lapsemme hyvätapaiseksi (heh, heh), hän on aina ollut muiden(kin) mielestä kiltti, iloinen ja aurinkoinen lapsi. No, tietenkin osaa myös uhmata, itkeä ja suuttua. Lapsi oli kotihoidossa kolme vuotta. Kävimme paljon kerhoissa ja muskarissa, tapasimme lapsiperheitä jne. Yritin johdattaa lapseni muiden pariin, vaikka olikin kotihoidossa. Kaikki sujui aina hyvin, mitään riitaa tai tappelua ei koskaan kerhoissa tullut.
Päiväkodissakin kaikki on sujunut suht hyvin, alussa oli muutamana päivänä vähän itkuja, mutta ne menivät ohi. Tilalle tuli tämä terrorisointi. Onko kenelläkään ollut vastaavaa? Päiväkodin tädit antavat lähes joka päivän päätteeksi palautetta, että nyt on sattunut tätä ja tuota... Ei ole kuulkaas kiva olla äitinä kuulemassa, tulee pikkuisen epäonnistunut olo.
Haluaisin kitkeä lapsesta tuollaiset ikävät ominaisuudet, mutta vaikea niihin on työpaikalta käsin puuttua. Eikä moista käytöstä ilmene muulloin kuin päiväkodissa. Voisiko yrittää ajatella niin, että lapsi reagoi tällä tavalla ikävään? Ja voisiko uskaltaa edes toivoa, että käytös muuttuisi kunhan on pidempään päiväkodissa? Vai joko olisi syytä varata aikaa psykologin vastaanotolle? En olisi ikinä kuvitellut törmääväni tällaiseen ongelmaan hoidon aloittamisessa. Monia muita kauhukuvia kyllä tuli mieleen, mutta ei tätä.
Tuntuu niin pahalta, että oma lapsi satuttaa muita ja aiheuttaa muille pahan mielen. Eihän lasta voi poiskaan hoidosta ottaa, koska vanhempien on pakko käydä työssä. Tässä taitaa olla tyyppiesimerkki epäonnistuneesta kotihoidosta, olisi kai pitänyt mennä heti äitiysloman jälkeen töihin eikä jäädä kituuttamaan hoitovapaalla kotiin. Luulin tekeväni hyvän työn lastani kohtaan, mutta toisin taisi käydä... Ho-hoijaa. Antakaahan kommentteja, kiitos.
Kommentit (57)
Kurjalta tuntuu, kun pph on sanonut meidän 4-vuotiaalle, että ei enää jaksa tämän kanssa ja voisi alkaa etsiä toista hoitopaikkaa. Meillä kiukutellaan hoitajalle. Kiukutteluja ei onneksi ole joka päivä, mutta 1-2 kertaa viikossa hoitajalta menee hermot. Sama kuvio toistuu kyllä kotonakin. Hermot menee noiden lapsen tempausten kanssa. Tänään haukuin lasta jopa ääliöksi, kun oli tahallaan kakannut housuun ja sitten perään kaatoi maidot lattialle tahallaan ja nauroi vielä päälle. Siinä päällenaurussa paloi päre lopullisesti. Kysyin lapselta, onko hänestä kiva, että äiti suuttuu ja sanoi, että on! En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tuntuu, että mikään aika tai uhraus lapselle ei ole riittävästi. Sopivaa rangaistustakaan en ole keksinyt, kun mikään ei tunnut tehoavan. Joskun olen heittänyt rangaistukseksi jonkun tärkeän jutun roskiin, mutta sekin tuntuu jotenkin epäreilulta. Saispas antaa oikein kunnon tukkapöllyt joskus, mutta kun tää Suomen laki on tälläinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutaman kk:n vasta päivähoidossa. Useasti kertovat, että kys. poika teki sitä ja tätä. Kysyilin hoitajilta, pitääkö paikkansa, että lapsiani kiusaa tietty sama poika. Hoitajat myönsivät.
Harmitta kyllä itseäni, kun kiusaamista tapahtuu. Olenkin miettinyt mistä kiusaaminen johtuu. Kiusaaja lapsi puu huonosti, vaikka ikää yli 3 v. Perheen ainut lapsi kyseessä. Lapsi aina vaeltaa siellä missä sen ei pitäisi olla , kun haen lapsiani päivähoidosta. Poika erottuu selvästi ryhmästä levottomuutensa takia. Olen ajatellut, että hidas puheenkehitys varmaan saa aikaiseksi levottomuutta ja toisten kiusaamista, kun ei saa sanottavaansa selvästi perille.
Olenkin huolissani jos kys. lapsen vanhemmat eivät tee lapsen eteen mitään.
Neuvoksi antaisin, että älä jää seuraamaan tilannetta lapsesi kohdalla. Varaa aika asiantuntijan puheille. Varmasti lapsesikin tarvitsee apua, kuten myös muut kiusaajalapset.
Mieti miltä sinusta tuntuisi kun sinut laitettaisiin vieraaseen työpaikkaan ja kukaan ei tuntuisi välittävän sinusta, ja saisit tehtäväksi jotain yksinkertaista hälläväliä hommaa, ja et olisi kenellekkään millään tavalla tarpeellinen. Kyllä varmaan käytös muuttuisi jonkun viikon jälkeen kun tajuaisit että tämä on pysyvä järjestely. Toinen asia on että pätevä henkilökunta pystyy kun haluaa , saada nämäkin asiakkaat tyytyväiseksi, kahden keskinen puuhastelu, ja todellinen mielenkiinto lasta kohtaa saa ihmeitä aikaan. Toinen asia on sitten ehtiikö/ viitsiikö kukaan. Tämä lapsi tarvitsee nyt kuitenkin sinulta paljon haleja, ja yhteistä aikaa, minkä työltä ehdit. Ostakaa ja laittakaa ruoka yhdessä, lukekaa, ja tehkää joku hauska projekti yhdessä, ei ole eroa onko 4 vai 40 vuotias, samoilla konsteilla saadaan parempaa elämää koko perheelle.
Tätä kai sitä jokainen äiti pelkää. Toivottavasti löydätte ratkaisuja, yhdessä päiväkodin henkilökunnan ja vaikkapa terapeutin kanssa. Jokin teidän pikkuisella nyt on kun hakee huomiota noin isolla sudilla.
Yleensä häiriköt ovat yksinhuoltaja äidin ainokaisia, joilla ei ole isää. Mites teillä?
Huom! En hae mitään syyllistä , vaan syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaisten perheiden lapsissa on näitä ' kiusaajia' . Ominaisuuteen on toki syytä puuttua mutta todennäköisesti se menee ohi iän mukana. Toivottavasti päiväkodissa on ammattitaitoisia hoitajia jotka osaavat puuttua asiaan, eivätkä laita kaikkea tarhassa tapahtuvaa kiusaamista lapsesi syyksi. Jos paikkakunnallanne on erityispäiväkoti, voit yrittää paikkaa sellaisesta. Tällaisissa päiväkodeissa on pienet ryhmät ja erityislastentarhanopettaja. Tällaiseen paikkaan tosin tarvitsette psykologin suosituksen.
Sisar sai jatkaa perhepäivähoidossa. Kyselin neuvolasta, että nyt ilmeisesti tarvittaisiin psykologia. Psykologi kävi kerran päiväkodissa ja antoi ympäripyöreitä ohjeita. Neuvot koskivat lähinnä nukkumisasioita, jotka olivat meillä kunnossa.
Luulisi olevan kaikkien etu hoitaa asia ajoissa, sillä mitä isommaksi " häirikkö" kasvaa sitä kalliimmaksi hoito tulee. Pyydä apua päiväkodista ja kysy voitaisiinko käyttää psykologipalveluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lääketieteellisen leiman AD/HD- tapauksen. Yhteistyöllä päiväkodin henkilökunnan kanssa ratkaisuja etsimään.
Heillä on todennäköisesti joku ajatus mitä voisitte tehdä tässä tilanteessa ja tarvittaisiinko ulkopuolista apua (he ovat todennäköisesti ohjanneet joskus muitakin lapsia ulkopuolisen auttajan luokse). Jos he katsovat että heidän omat resurssit vielä riittävät katselemaan tilanne, odottele hetki, asiat voi alkaa luistaan. Monissa kunnissa on myös kiertävä erityislastentarhanopettaja, jolla on laajempi näkemys eri auttamismahdollisuuksista eri tilanteissa. Mutta kun kerran ongelmat esiintyy päiväkodissa, kysy ensin henkilökunnalta neuvoa.
T. päikyn täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Yleensä häiriköt ovat yksinhuoltaja äidin ainokaisia, joilla ei ole isää.
Lapsella on rakastava ja huolehtiva isä, avioeroa ei ole todellakaan tulossa. Lapsemme saa huomiota kotona, ehkä liikaakin. Käymme molemmat työssä, olemme ihan tavallinen perhe. Lapsemme on ainokainen, toista odotamme syntyväksi pikapuoliin.
Tänään taas päiväkodissa kaikki oli kuulemma sujunut oikein hyvin. Häiriköinti ei siis ole jokapäiväistä, ihan täysin. Lapsi on hoidossa vain osan kuukaudesta. Päiväkodin henkilökunnan kanssa olen ongelmasta puhunut, heidän mielestään ei ole aihetta huoleen, koska lapsemme on yleensä tyytyväinen ja touhukas ja kaikki sujuu ok. Lapsi ei ole riitaisa, mutta nuo terrorisoinnit tulevat äkisti. Sattaa esim. mennä tönäisemään toista lasta ihan yllättäen tai kävellä toisen leikkien läpi.
Lapsi puhuu paljon, mutta puhe on osittain epäselvää syystä, että r ja s puuttuvat vielä. Olen itsekin ajatellut, että mahtaako olla ongelmia siinä, etteivät toiset lapset saa omani puheesta kunnolla selvää ja se aiheuttaa näitä kiusaamisia.
Päiväkodin tädit kyllä lohduttivat, että lapselle täytyy antaa aikaa sopeutumiseen, onhan hän ollut siellä vasta pienen ajan.
Kiitos kaikille kommenteista, lisääkin kuulen mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsesi käytöksen muuttumista. Tilanteessa on niin paljon sijaiskärsijöitä.
Lapsesti ei todellakaan käyttäydy normaalisti.
Minun lapsiani kiusaava poika on todella kans avun tarpeessa. Joudun asian taas kohta ottamaan puheeksi, jos lähes joka päivä kuulen lasteni suusta, että kys. poika aina kiusaa.
En kyllä halua, että tilannetta vaan seurataan.
Otan kohta asian puheeksi lapsen äidin kanssa tai menen johtajan puheille.
jotta tietäisin, että tilanteeseen ovat heränneet myös lapsen vanhemmat.
Harmi vaan, että kiusaamista esiintyy lähes joka päiväkodissa.
Hoitajat vähättelevät vaikeaa tilannetta helposti, kun eivät tiedä miten pitäisi toimia ja kun kyseessä ei ole heidän OMA lapsi.
nro 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä syytä itseäsi jos kerran olet yrittänyt parhaasi. Ei lasta voi kasvatuksella niin helposti pilata. Olet varmasti ihan hyvä äiti ja isäkin on varmasti yhtä hyvä.
Mutta tottakai asiaa pitää tutkia. Jotain voi nimittäin olla pielessä. Toisaalta voi myös olla, ettei ole - lapsesi on vielä aika pieni ja kaikkien tuonikäisten käytös on opettelua. Usein myös niillä, jotka eivät kiusaa ainakaan niin että se tulisi vanhempien tietoon. Jotain opittavaa lapsilla on aina, harva osaa 3-vuotiaana kaiken ihmissuhdetaidoistakaan.
Itse olen sitä mieltä, että jos lapsella on keskittymishäiriö, ADHD tai ADD diagnoosi ei ole mikään " leima" jota pitää välttää. Päinvastoin, se on diagnoosi, joka mahdollistaa hoidon ja terapian, antaa vanhemmille ja hoitajille uusia välineitä kasvatukseen. Erityislapsia pitää kasvattaa vähän toisin kuin tavallisia, jotta päästään yhteiskuntakelpoisiin tuloksiin, koska erityislasten aivot voivat toimia eri tavalla kuin tavallisten. Kyse ei siis ole siitä, että vanhemmat olisivat huonoja kasvattajia, vaan siitä että normaalit keinot eivät tepsi näihin lapsiin.
Elämässä vaan täytyy oppia ottamaan muita huomioon. Näitä pikkukeisareita kyllä riittää.
Ota vaan rohkeasti yhteytta eri tahoihin. Voit aloittaa vaikka neuvolan terveydenhoitajalle puhumaan. Hän osaa varmasti ohjata sinut oikeaan paikkaan, jos on asiantuntija ja hänellä on vastuu työstään.
Alue: Aihe vapaa
Saattaisiko olla mahdollista, ettei lapsesi ole löytänyt ketään kaveria tai tuntee jotenkin olonsa turvattomaksi päiväkodissa? Joskushan lapsi hakee paikkaansa ja huomiota mitä erikoisimmilla tavoilla, jolloin paikan löydyttyä lopettaa nämä temppuilut. Kannattaa pyytää oikein varattua keskusteluaikaa päiväkodin hoitohenkilökunnalta, tilaisuutta keskustella asiasta kiireettömästi (eikä nopeasti lasta vietäessä/haettaessa).
Ymmärrän hyvin, että negatiivisen palautteen ottaa helposti itseensä, mutta älä suotta. Ammattitaitoinen henkilökunta ymmärtää, ettei kuvailemasi käytös varmaankaan ole kotikasvatuksesta johtuvaa, ja tukee lasta kasvamaan käytöksen yli. Eli rohkeasti keskustelemaan vaan :)
Tsemppiä!!