Päiväkotihäirikön äiti täällä

vihat niskoillesi. Ja lapsesi kanssa ei kukaan halua leikkiä, jos hän muita kiusaa.

Lapsi kiusaa muita ehkä kahtena päivänä neljästä. Tosin on hoidossa vain osan viikosta, ehkä 3-4 päivää. Kiusaaminen on tönimistä, lyömistä, toisten leikkien yli kävelyä ja yhden kerran oli raapinut toista lasta niin, että tälle tuli naamaan yksi naarmu. Tosin hoitajat eivät nähneet tätä raapimistilannetta. Häiriköintiä ei tapahdu koko aikaa, suurimman osan ajasta lapseni on ihan normaali. Häiriköinti sattuu ilman ennakkovaroitusta, lapseni ei ole riitaisa tai pahantuulinen. Päiväkodin rutiinit sujuvat hyvin, lapsi nukkuu, syö, pukee, osallistuu yhteisiin leikkeihin jne.



Itse pidän päiväkotia erinomaisena paikkana lapselleni. Olen iloinen, että hän voi olla siellä, saa kavereita (tai niin ainakin luulin), oppii toimimaan isossa ryhmässä jne. Vien lapseni hyvillä mielin hoitoon ja käyn itse mielelläni töissä.

Se, että lapsesi EI käyttäydy noin sinua tai muita tuttuja lähipiirin jäseniä kohtaan, kielii sosiaalisten taitojen puutteista, joiden syy kannattaa selvittää. Kuten jotkut tuossa ovat sanoneetkin, lasta voi auttaa kehittämään sosiaalista malttia ja vuorovaikutustaitoja. Ja joskus niiden puute johtuu neurologisista häiriöistä, joita myös voi lievittää varhaisella avulla.



Eli en usko tuohon, että lapsesi oirehtisi pk:iin menoa tai sisaruksen syntymää tmv. Jos oirehtisi, hän olisi aggressiivinen kotona, ei pelkästään pk:ssa.



Oman kokemukseni mukaan muksivat lapset muksivat ennen kaikkea läheisiään (äitiään, sisaruksiaan) - jos siis muksiminen on nopeasti ohi menevä uhma/kehitysvaihe.

Teillä on kuitenkin eri tilanne.

että lapsi taitaa reagoida kiusaamiseen. Eli hän ei välttämättä ole tilanteiden aloittaja. Kiusaaminen saattaa olla verbaalista, fyysistä tai pelkästään leikeistä syrjäyttämistä. Tuskinpa lapsessa mitään vikaa on.

Joku kyseli, olenko puhunut tilanteesta lapseni kanssa. Kyllä olen. Lapsi nimeää itse temppuilunsa syyksi sen, että on ikävä äitiä ja isää. Olemme puhuneet juuri siihen tyyliin, että olisiko sinusta kiva, jos joku tönisi sinua jne. Lapsi tietenkin vastaa, ettei olisi.

Ei kannata välittää ap tuollaisista itsekeskeisistä ihmisistä. Välittää kannattaa vaan hänen lapsistaan, jotka ovat saaneet tuollaisen välinpitämättömän äidin. Itse kasvatusalan ammattilaisena sanoisin, että olet hyvä äiti ja jo se, että olet tehnyt parhaasi ja teillä kotona homma toimii, on loistava juttu. Mikä sen ihamapaa kun saada olla ainokaisena 3 vuotta, siitä jää vain hyvät eväät elämään eikä todellakaan lapsesta tule mitään maailman napaa. Eikös sitä niin juuri sanota, että ne joita on rakkaudella kasvatettu, antavat itsekin rakkautta.

Sulla taitaa itselläsi olla joku ongelma?

Mistä lie napista painaneet tai nupista vääntäneet, niin nyt ovat pojan päiväkotitemppuilut jääneet taakse. On iloinen, kiltti ja touhukas poika, ei häiriköi, ei kiusaa, kaikki sujuu hyvin. Hoitajat epäilivät, että kyse tosiaan oli alun sopeutumisvaikeudesta ja äidin/isän ikävästä. Lapsi on kotonakin kuin päivänpaistetta. No, tietenkin välillä itkee, suuttuu, harmistuu yms. normaalia, mutta ei mitään isompaa.



Ehkä olin itsekin hätähousu, kun en suonut pojalle aikaa sopeutua täysin uuteen ja outoon tilanteeseen, vaan vaadin ja odotin hänen olevan kaikin puolin malliyksilö. Tässä oli opetus itselleni, että kannattaa vähän tuumailla asioita.



Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille, oli mukava lukea monenlaisia kommentteja ja ajatuksia.

JOS hän oirehtisi vain jäämistä päiväkotiin, hän protestoisi myös sinulle eikä pelkästään päiväkodissa.



Sinuna pyytäisin ilman muuta aikaa neuvolapsykologille. Hänellä on varmasti ajatuksia siitä, kannattaako asiaa selvitellä pidemmälle.



Monet neurologisetkin häiriöt voivat olla hyvin lieviä ja ilmetä lähinnä tuollaisissa kodin ulkopuolisissa ryhmätilanteissa.



Oman poikani aspergerin syndrooma tuli ilmi juuri kolmivuotiaana, kun hän meni päiväkotiin. Ilmeni sopeutumisvaikeutena ja siinä, että hän vetäytyi leikkitilanteista omiin oloihinsa. Aspergeria on myös " aggressiivista" tyyppiä, jossa lapsi liehuu, puhuu, tappeleekin - kun ei osaa ottaa sosiaalista kontaktia tai feedbackia muilta lapsilta.



Myös adhd voi ilmetä tuolla tavalla.



TAI sitten tosiaan lapsesi " oireet" ovat ohimeneviä. Joka tapauksessa kannattaa kysyä ammattilaiselta vinkkejä tilanteen hanskaamiseen. Ihme, ettei sinulle ole jo asiaa päiväkodista ehdotettukin!

Lastamme on kielletty, hänellä on selvät säännöt ja rajat, niitä myös todella noudatetaan. Ystäväni on lastentarhanopettaja ja hän sanoo aina, että meillä ollaan johdonmukaisia ja jämäköitä sääntöjen ja kasvatuksen suhteen. Tähän olemmekin pyrkineet. Vaan metsään taisi mennä.



Puistopuheissa monet äidit kertovat lastensa käyttäytyvän vastaavalla tavalla kuin meidän lapsi, mutta päiväkotiin näitä häiriköitä ei ilmeisesti ole tullut. Ainakaan meidän päiväkotiin.



Olen keskustellut yhden ryhmäläisen äidin kanssa lapseni käytöksestä. Hän ei sitä pitänyt mitenkään ihmeellisenä.



Kysyin jo neuvolan lastenlääkäriltäkin ohjeita. Hän sanoi, ettei ole aihetta huoleen, kyseessä hänen mielestään on vain alun sopeutumisvaikeus hoitoon.



Että ota tästä sitten selvää ja toimi lapsen parhaaksi (ja muiden lasten parhaaksi samalla).

Onko nämä muut lapset muka kiltisti siellä koko pv.n sädekehä päänsä yläpuolella??

Ihan tavalliset lapset poissulkevat, syrjivät. lällättävät, kiusaavat lapsia joilla on todettu esim. ad/hd ja se ei ole leima vaan syy tietynlaiselle käyttäytymiselle.

Uudessa meidän perhe lehdessä oli kirjoitus kiusaamisesta ja yllätyin todella, että kun nämä ns. tavalliset lapset kiusaa, he tekevät sen niin ovelasti, että vain näkyvän raivarin saanut lapsi saa rangaistuksen ja muilla riittää hauskaa kun yhtä komennetaan.

erityislastentarhanopettajan arviota tilanteesta, jollei auta, niin perheneuvolaan keskustelemaan ja tarvittaessa vaihtakaa päiväkotia tai pph:lle. Kovin kauaa ei tollasta kannata katsella.



Ystävän pojalla oli just tollanen tilanne, joka rauhoittui heti kun poika vaihdettiin pph:lle. Nyt saa poika rauhassa kasvaa ja sitten eskari-iässä arvoidaan uudelleen: tuleeko toimeen ryhmässä vai tarvitseeko jotain tukea, esim. avustajaa tai pienryhmää.

Vähemmästäkin lapsi sekoaa. Sillä on narsistinenluonnehäiriö. Siitäpä se riehaantuu lisää kun pikkukakkonen syntyy.

Vierailija:

Vähemmästäkin lapsi sekoaa. Sillä on narsistinenluonnehäiriö. Siitäpä se riehaantuu lisää kun pikkukakkonen syntyy.

Lapsi on ollut liian kauan maailaman napa. Hyvä kun saatte lisää lapsia.

Jotain tällaista oletan itsekin aiheuttaneeni lapselleni. Niin sanonut asiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei nyt ole mitään syytä huoleen. Itse en ole asiasta todellakaan aivan varma.



Monet sanovat, että tuollaisiahan kolmevuotiaat ovat; sotkevat toistensa leikkejä, tönivät jne. Mutta näin ei kuitenkaan taida tosielämässä olla. Tässä sitä huomaa oman rajallisuutensa, kun on vain yhtä lasta helmoissaan paaponut. Olen toki nähnyt tuttujen lapsia, kerhoissa ja kylissä on kuljettu enemmän kuin tarpeeksi, käytöksiä on monenlaisia. Omaa lastani kaikki tutut pitävät kilttinä ja helppona tapauksena, mutta tuttujen lasten kanssa omani leikkiikin kiltilti.

Eli onko lapseltanne testattu kuuloa?



Tässäkään tapauksessa ongelmia ei ollut, kun lapsi oli kotihoidossa mutta päiväkodin hälyssä hän turhautui kun ei tahtonut kuulla mitä muut puhuivat. Kuulolaite ratkaisi ongelman.



Tsemppiä teille!

Ikävä kyllä kaikilla ei siihen riitä ruuti. Itsekeskeisyys on sitä sorttia, ettei omasta mukavuudestaan luovuta edes oman lapsen eduksi.

Vierailija:

Lapsi on ollut liian kauan maailaman napa. Hyvä kun saatte lisää lapsia.

tukimuksiin vaan. Eikä se välttämättä ole kenenkään vika, jos lapsella on ongelmia.

. Tässä taitaa olla tyyppiesimerkki epäonnistuneesta kotihoidosta, olisi kai pitänyt mennä heti äitiysloman jälkeen töihin eikä jäädä kituuttamaan hoitovapaalla kotiin. Luulin tekeväni hyvän työn lastani kohtaan, mutta toisin taisi käydä... Ho-hoijaa. Antakaahan kommentteja, kiitos.

[/quote]

Olen itse päiväkodissa töissä ja joka ikinen päivä mietin että päiväkoti ei ole sovelias alle 3 v lapsille, kyllä se koti paras paikka on.

Ja tänäänkin vähän alle kaksi vuotias tyttö, kävi monta kertaa yllättäen lyömässä hoitokavereitaan ja pari kertaa heitti lelulla, että näin. Ja ihan normaalilta vaikutti tää tyttö, ja sit kuitenkin käytös on tuollainen.



Itse voit soittaa perheneuvolaan ja kertoa ongelmasta ja päästä psykologille. Ja päiväkodin työntekijät voivat pyytää ryhmäänsä kiertävää erityislastentarhanopettajaa katsomaan lasta ja kertomaan neuvoja että miten toimia.