Lue keskustelun säännöt.
Onko pakko pitaa veljen vaimosta, jolla ei pienintakaan halua ystavystya? On ollut 3 vuotta suvussa, eika koskaan halua tavata miehensa sukua ellei ole pakko.
11.05.2006 |
Tulee sukujuhliin tympääntyneen näköisenä ja vaatii miestä lähtemään mahd pian pois. Ei ole koskaan kutsunut kotiinsa, miehen vanhemmat olivat kerran kahvilla katsomassa valmistunutta taloa.
Itse olen tosi murheellinen, kun toivoin että meidän tulisi hyvät kaverit. Vaimo pitää varmaan meitä koko sukua tosi junttina ja rasittavana, vaikka ollaan kaikkemme yritetty toivottaa hänet tervetulleeksi. Ei olla koskaan puututtu heidän perheasioihin eikä poikkipuolista sanaa sanottu.
Mielestäni en voi alkaa kohtelemaan veljeni vaimoa kuin ilmaa, mutta haluaisin kovasti. Miksi yrittää olla kiva kun aina siitä saa vaan pahan mielen? Ikävintä että hän on kuitenkin lähisukulainen eikä mitään välejä ystävyydestä puhumattakaan ole syntynyt.
Kommentit (7)
miniän kanssa...ei vaan tulla toimeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kävikin ilmi että miniä on kaksinaamainen, omaan itseensä käpertyvä, avuton alkoholistinalku. ei kiitos!
En mäkään jaksa kaikkia sukulaistätejä niiden tyhmine neuvoineen ja kysymyksineen, mutta silti en syrji heti perheeni juhlissa ja juttelen aina kun näen jossakin muissa juhlissa ja sukulaisissa. Ystävyyteen on matkaa vielä, vaikka yrittäisikin muodollisesti tulla toimeen.
Meillä samantapainen tilanne. Miehen veljen vaimo ei juurikaan välitä olla meidän kanssa tekemisissä. En ymmärrä miksi. Itse väitän kyllä yrittäneeni joustaa ja myötäillä.Yhteistä aikaa kyläilylle ei tahdo millään löytyä. Oman puolensa sukua tapaa jatkuvasti. Harmittaa lähinnä mieheni ja lapseni puolesta.
Mut mun mielestä mun/meidän perheen ei tarvitse loputtomiin joustaa ja yksin yrittää, jos toiselta puoleltai ei vastakaikua tule. Olen ajatellut, että eipä pidä tupata, kun ei tykätä. Harmi vaan.
oissa on tiivis yhteydenpito...
Ja se mikä sinun mielestäsi on hienovaraista voi toisesta tuntua tuppaamiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole ainakaan mitään intoa yrittää kaveerata mieheni siskon kanssa, koska olemme niin kertakaikkisen erilaisia ihmisiä luonteiltamme.
Muodollisen ystävällinen voin kyllä olla silloin kun tavataan. Asioista tehdään monesti turhaan liian hankalia...
Sinulla (eikä hänelläkään) ole velvollisuutta ystävystyä, mutta toki olisi mukava tulla toimeen keskenään jos samoissa ympyröissä pyöritää. Kuulostaa nirppanokalta, mutta sitä saa mitä tilaa...