kuriton 2-vuotiaani ei suostu päikkäreille

Aikani mekin taistelimme ja yritimme nukuttaa, mutta sitten aloimme vain viedä lapsen sänkyynsä ja jätimme hänet sinne nukahtamaan itsekseen. Lapsi tietää, että huoneesta ei saa poistua eikä ole muistaakseni sitä kertaakaan yrittänytkään (tai ehkä kerran pari), vaikka osaa kyllä avata oven ihan hyvin. Siellä hän aikansa leikkii ja sitten jossain vaiheessa nukahtaa. Tähän voi mennä parikin tuntia, mutta joskus hän nukahtaa hyvinkin pian. Lelut laitamme enimmäkseen leikkikehään ja lukitsemme sen, jottei olisi liikaa virikkeitä. Joskus hänet löytää tästä huolimatta nukkumasta lattialla niiden lelujen keskellä, jotka hän on saanut käsiinsä. Tai sitten hän on sängyssä ja joitakin leluja on siellä. Aina hän on nukahtanut ja nukkuu parisen tuntia, joskus pidempäänkin, joten vastaanhangoittelusta huolimatta unet ovat selvästi tarpeen. Tällä menetelmällä säästää omia hermojaan. Homma toimii mielestäni hyvin muulloin kuin silloin, kun olemme suunnitelleet päikkäreiden jälkeen jotain menoja ja lapsen sen vuoksi toivoisi nukahtavan ja vastaavasti heräävän tiettyyn aikaan.

Kuten milloin mennään ulos, milloin syödään, mitä syödään, milloin pesulle, milloin voi mennä kauppaan jne jne...? Minusta tuo asia on yksinkertaisesti sellainen joka on vanhempien päätösvallan alla. Ei lapsi voi päättää nukkuuko vai eikö nuku. Jos pistää hanttiin, niin ole tiukkana! Itselläni on 2,5 vuotias, joka kyllä aina silloin tällöin yrittää pistää hanttiin päikkäreille menon kanssa, mutta siinähän yrittää, periksi en anna! Itse täytyy olla aika " kylmän viilee" ja pitää päätöksestään kiinni. Jos annat periksi niin tottahan se lapsi katsoo, että jaahas näin helposti sitä sai oman tahtonsa läpi ja niin se nukkuttaminen on taas seuraavalla kerralla vaikeampaa. Lapsi voi sitten myös heittäytyä hankalaksi samoin muidenkin asioiden kanssa. Kohta et saa hänelle vaatteita päälle tai ruokaa syömään, kun lapsi päättää et enpäs tottele.



Meillä sanotaan vaan, että nyt on päiväuniaika ja nyt nukutaan. Jos lapsi käy temppuilemaan, lähden pois huoneesta ja se on lapselle pahin " rangaistus" , kun hän on nätisti ja käy nukkumaan, jään huoneeseen, ja se on taas hänelle paras " palkinto" . Sun pitää vain nyt pian keksiä oma ratkaisusi ongelmaan, pitää siitä kiinni ja olla lapselle se vanhempi joka päättää asioista eikä anna päätäntävaltaa hänelle!

kuin aikuisten kärsivällisyys. Meillä päiväunet lopetettiin alle 2-vuotiaana, kun nukuttamiseen alkoi mennä 3 tuntia. Pikkukakkosen synnyttyä ei ollut mitään mahiksia pitää isompaa 3 tuntia pakolla sängyssä. Lapsi olisi kyllä tarvinnut päikkärit, mutta ei vaan suostunut nukahtamaan.

ihan sama juttu täällä et päiväunien nukuttamisessa menee se kaks kolme tuntia, eli periaatteessa se ei mene levon puolelle todellakaan, vaan rankkaa taistelua - enemmän lepoa lapsi saa sit ilmeisesti, kun ei taistella asiasta! leikkii vaikka hiljaa huoneessaan.... :-/

ap

Lupaa lapselle esim. tarra aina silloin, kun nukkuu kiltisti päiväunet.

Meillä päikkärit lopetettu lapsen omasta tahdosta kaikilla kolmella n.9kk iässä, vastaavastihan nukkuvat pidemmät yöunet. Anna lapsen valvoa, mutta pidä huoli ettei ole " yliväsynyt" iltaisella pitkään, jotta yöpuulle menosta ei tule taistelutannerta.

Pidetään vain sängyssä paikallaan, kunnes nukahtaa. Kääritään peittoon ja pistetään omat jalat päälle (siis lapsi polvitaipeitten alle, ei paineta ollenkaan, paitsi jos yrittää ruveta riehumaan) ja siinä saa makoilla, kunnes nukahtaa. Tuijotteli äsken tyytyväisenä maailmaa kaks tuntia, mutta sitten onneksi sammui. Itse luin parisataa sivua kirjaa...



Ja lapsi ei tosiaankaan moiti tuota järjestelyä!

äidin kanssa, mutta isän kanssa tekee hommat ihan kiltisti. Kyllä minäkin laitan pojan päikkäreille, mutta joskus se vaatii " tilanteen rauhoittamista" eli pidän pojasta kiinni ja sitten alan höpötellä, mittailla pituutta sormilla, laskea sormia ja lauleskella. Puoli tuntia siinä taitaa mennä......

poju oli ihan samanlainen 3kk sitten :) tuo metodi kuulostaa ihan hirveeltä, mutta joskus se on ainoo keino nukuttaa, kun näkee että lapsi on väsynyt mut ei vaan malttais nukkua

En voi myöskään väkisin pitää lasta sängyssä, kun hän itkee ja kiemurtelee, kun ei halua päikkäreille. Illalla vastaavasti lapsi väsyy ja alkaa kiukutella jo kuuden jälkeen. Mielestäni lapsi tarvitsee päiväunet, mutta pakottamallakaan en saa häntä pysymään sängyssä. Jos lapsi nukahtaa päiväunille itsekseen, on ilta vastaavasti helpompi ja yöunille mennään vähemmillä kitinöillä.

Syynä siihen kyllä lienee se kun ei enää anneta pulloa ollenkaan. Tänne asti se on ollut päikkäreillä' ja yöunille mennessä.

Onneksi lapsi ei tosiaan pistä vastaan yhtään, vaan on aivan tyytyväinen ja jopa lähtee innoissaan päiväunille, vaikka tietää, mikä odottaa... :)



nelonen, tai mikä nyt olinkaan

Tietty on eri tilanne että päiväunia jää silloin tällöin väliin tai on joku päiväuneton syyslomaviikko, kuin että ei ollenkaan koskaan nuku.



Jossain iässä lapsi haastaa vanhemman tässä päiväuniasiassa, ja silloin olisi kyllä helpompi luovuttaa ja sanoa että lapseni ei suostu nukkumaan päiväunia enää joten meillä ei nukuta. Mutta uni olisi tosi tärkeää lapsen kehitykselle, mm. aivoille.



Jos ei millään nuku niin pitää ainakin levätä. Tämä on minun mielipiteeni ja hirttäkää minut sen takia. Itsekin olen omien lasten kanssa vääntänyt uniasioissa enkä ole periksi antanut. Joskus on ollut pari kolme kuukauttakin tosi vaikeeta, muistaakseni juuri tossa n. 2v iässä päivänukutuksiin saattoi mennä kaksi tuntia.



Enkä ole mitenkään semmoinen tyyppi joka elää sekunnilleen samassa aikataulussa joka päivä. Mutta lapsi tarvitsee unensa.

Tuon ikäinen kokeilee rajojaan kaikissa asioissa. Niin tässäkin. Lempeä tiukkuus on hyväksi.