en kestä...ei meidän suhteesta tuu mitään
ja silti en haluaisi heittää kaikkea romukoppaankaan. mutta en kestä olla edes tuon miehen lähellä, kun koko ajan ahistaa tämä jännite välillä. pelkkää piikittelyä ja ilkeilyä ja välinpitämättömyyttä ja ja... kaikki läheisyys on kadonnut, niin fyysinen että etenkin henkinen.
Kommentit (4)
en silti halua luovuttaa. jo lastenkin takia, haluaisin ennemmin vain saada elämän paremmalle mallille. olla onnellinen.
Jos et, niin älä itke mennyttä vaan usko tulevaan!
kokeilkaa sitten pariterapiaa. kuulostaa että tohon tarvis jo ulkopuolista apua.
mistä tätä vyyhtiä lähtis purkamaan. pariterapia voisi olla hyvä ajatus kun ulkopuolinen näkisi asiat ehkä jotenkin selkeämmin, joskin en tiedä suostuisiko mies sinne lähtemään, ja itselläkin on jonkinmoinen kynnys. sairastan itse masennusta, mikä sekin osaltaan on huonontanut suhdettamme, ja käyn itse yksilöterapiassa sen tiimoilta. en tiedä riittäiskö rahkeet vielä toiseen terapiaan päällekkäin. ap
en silti halua luovuttaa. jo lastenkin takia, haluaisin ennemmin vain saada elämän paremmalle mallille. olla onnellinen.