Oletko luonteeltasi kotiäiti vai uraäiti??

Äitiysloman ajan ainakin sovin kotiäidiksi.

Olen paljon tyytyväisempi, kun saan käydä töissä. Koen myös olevani enemmän hyödyksi yhteiskunnalle, kun olen työelämässä.

Kotona tylsistyn, mutta en myöskään ole mikään ns. uraohjus vaan ihan tavallinen palkansaaja. Jos noista kahdesta pitäisi kuitenkin valita, niin sitten uraäiti.

Minulle sopii ehkä sellainen aika aikaa kutakin -ajattelu. Lasten ollessa pieniä olen mielelläni kotona, mutta sen jälkeen haluan ehdottomasti palata töihin. Kotirouvaksi en ryhtyisi vaikka maksettaisi.

jälkeen on ihana omistautua lapsille, kun on päivän ollut aikuisten seurassa. Olin kotona ollessani paljon kiukkuisempi lapsille ja miehelle. Nyt on hyvä olla.

Ainakin tällä hetkellä kotiäitiys sopisi luonteelleni paremmin. En osaa kaivata mitään haasteita, enkä muutenkaan ole mitenkään kunnianhimoinen.

Mutta mieluiten olen äiti joka tekee mielekästä työtä.

Muutenkin luonteeltani kotona viihtyvä ihminen ja lisäksi tahdon viettää aikaa lasteni kanssa. Opiskelut vielä jaksoivat innostaa, mutta työssäkäynti taikka uran luonti ei voisi vähempää kiinnostaa.

No, todellisuudessa olenkin uraäiti (uraäiti=koulutettu, etenee työelämässä jne.), mutta teen tasan 37,5 h/vko töitä ja se riittää. Urakehitys on ollut hyvää, mutta töiden määrään en suostu lisäämään. Luultavimmin pian yleneminen loppukin, kun en pysty olemaan töissä pidempiä päiviä, en halua matkustaa kuin pakosta, en istu illanvietoissa, strategiaviikonlopuissa jne. Mulla on perhe ja lapset! Ja ne menee aina muun edelle...

Montaa vuotta en olisi viihtynyt kotona, mutta onneksi mies halusi jäädä hoitovapaalle. Voin paljon paremmin, kun elämässä on muutakin kuin lapsi ja koti. Tosin ura ei tällä hetkellä kauheasti etene, kun en tee ylitöitä, vaan lähden kellon mukaan kotiin. Kotona jaksaa paljon enemmän puuhata lapsen kanssa, kun on päivät töissä.

mutta myös kotiäiti koska teen itse vaatteet, ruoat, säilön ja hilloan ja hetkinä jolloin en ole töissä olen 100% kotona

hirveän suureen uraan ei riitä intohimo, mutta jospa olisin siitä välimaastosta jotakin?

Mutta en sanan perinteisessä merkityksessä, koska paljon muutakin haluan tehdä kuin hoitaa lapsia ja kotia. Mieluiten olisin vapaa käsityöläis-yrittäjä-äiti, mutta sellaisella kun ei elä, niin pakko olla duunariäiti, joka saa onnekseen jättää työt työpaikalle ja kotona omistautua äitiydelle.

aivan liian ehdoton jako. Itse olen työssäkäyvä äiti (vaikkakin hyvässä ammatissa), en koe silti rakentavani mitään " uraa" . Duuni kuin duuni, pakko käydä että saa rahaa

perheen ehdoilla, en olisi valmis painamaan yhtään pidempään kuin 8h!

Vaan ihan tavallinen työsskäkäyvä äiti. En mikään uraohjus.