Onko kenelläkään muulla ollut niin rankka vauvavuosi,

mieheni kuoli raskausaikana, jäin suurperheen yksinhuoltajaksi vastasyntyneen vauvan kera. Vauvalla oli todella paha koliikki, ja mitään turvaverkostoa ei ollut. En muista ekasta vuodesta mitään.

huh, oletko vielä täysijärkinen? sitten et kyllä ihan pienestä enää sekoakaan!

eipä tule ihan pikkuasiosita tällä kokemuksella naristua. t.2

Masennuin pahasti toisen lapsemme syntymän jälkeen ja esikoinenkin oli vasta alle 2v. Viime kevät oli niin kauhean rankkaa, että en muista kuin välähdyksiä sieltä sun täältä. Mies vastasi lähes täysin kodista. Nyt on jo helpompaa, kun nuorimmainen on 10kk.

Lisäksi suolioireinen moniallergikkovauvamme oli neuvolalääkärin mielestä " täysin terve" kun iho-oireita ei ollut. Diagnoosi saatiin siis aivan liian myöhään. Olen aika katkera, ensimmäinen vuosi olisi voinut olla aivan toisenlainen jos allergioista olisi tiedetty :( Ihme, että hengissä selvittiin, kun ei yhtään yötä nukuttu.



Kakkoselle syvä kumarrus, on varmasti ollut raskasta selvitä surun kanssa ja pitää huolta pienistä lapsista. Toivottavasti elämässäsi on jo valoa.

t. myös " tuulimyllyjä vastaan taistellut" ap

mutta tässä taaperretaan. Just mietin että viime marraskuussa en voinut edes elää päivä kerrallaan vaan minutti kerrallaan, niin ylivoimaisen raskasta oli. Lapsi sairas&allerginen ja mies poistui, ym.

Jumalan kiitos apuakin on saatavilla ja ihmisen elinvoima sentään on kova.

Puolen vuoden tienoilla mies alkoi vakavissaan harkita eroa...



Nyt kuopus on 1 v 3 kk, allergiat hyvässä hoidossa ja oireettomana. Parisuhde on rakentumassa takaisin. Hengissä selvittiin.

vauva oli koliikkivauva ja huusi lisäksi 2kk/2 ekaa hammasta ja muutenkin on ollut tosi tyytymätön ja itkuinen aina ja huono syömään.. nyt on 1.8v ja sama jatkuu yhä..