Lue keskustelun säännöt.
Äidin " takertumisvaihe"
15.10.2005 |
En oikein tiedä mikä minuunnyt on iskenyt.. Olemme tähän asti vieneet aina lapsemme kerran kolmessa kuussa tutulle mummulle yökylään (tapaa mummua muutenkin lähes päivittäin, ollaan tosi läheisiä:)) ihan vauvasta asti. Tällöin olemme mieheni kanssa tavanneet ystäväporukkaamme ja sen päälle nukkuneet hyvin. Tytöllä oli 3 kuukauden koliikki, jonka jälkeen piinaava korvatulehduskierre rikkoi öitämme pitkään ja totaalisesti. Aina itketti tyttö jättää yöksi, vaikkei lapsi tosiaankaan meitä tutun mummun hoivissa kaipaa, mutta minä äitinä sitäkin enemmän. Nyt parin viikon päästä pitäisi sitten mennä ystävämme synttäreille ja tyttö hoitoon mummulle yön yli, mutta minua ahdistaakin ajtus olla lapsestani yön yli erossa. Veisimme tytön mummulle seitsemältä illalla ja aamulla menisin tytön luo jo kymmeneltä, mutta silti ero ahdistaa, siis minua.
En oikein tajua mistä tämä johtuu. Pitkään kyllä tunsin syyllisyyttä siitäkin kun ulkopuolisten painostuksesta tyttö yöpyi mummulassa eka kerran jo kuukauden iässä, että saimme mieheni kanssa yhden ehjän yön. Toisaalta tuolloin ajatus ei tuntunut niin pahalta kuin jälkeenpäin, olimme silloin lopenuupuneita ja uni tuli tarpeeseen. Miksi eroaminen minusta tuntuu niin pahalta?? Onko muilla samanlaisia kokemuksia?? Miten mun tulisi tähän suhtautua.
Kommentit (19)
voit vaan olla ja laiskotella aina kuin huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
takia. Mun näkökulmasta ne on omituisia, jotka voi jättää lapsensa tuosta vaan pieninäkin (tosi väsyneet tietysti erikseen). Sun äidinvaistot siinä vaan jyllää. Ei siinä minusta ole mitään omituista. Meidän lapsi on puolitoista kohta, ja nyt rupeaa tuntumaan siltä, että voisin pian jättääkin yökylään yhdeksi yöksi niin, että tosiaan illalla lähden ja aamulla menen hakemaan.
hoitoon (lapsi on 1v2kk). En yksinkertaisesti raaski. Ja mulle tulis ihan MIELETTÖMÄT omantunnontuskat!! Varsinkin jos lähtisin vielä juomaan. En voi sille mitään. Toinen syy on kyllä paskavastuuton anoppi jolle mies haluis TIETYSTI viedä lapsen eka kerran yöhoitoon :( Never.
yks tuttu vei lapsen ekan kerran suoraan synnäriltä yöksi hoitoon ja siitä saakka lapsi on ollut joka vkonloppu hoidossa. Ei ole kuulemma yhtään ikävä lastaan,juo kaikki lauantait ihan hyvällä omallatunnolla >:( Mikä äiti tuollainen on.
taidat olla aika katkera.. Ap tuli varmaan hakemaan täältä tukea vahvoihin tuntemuksiinsa niin sinä sanot että " laiskottele vaan kun voit" . Minun mielestäni laikottelua ei ole jos nelisen kertaa vuodessa nukkuu kokonaisen yön ensin rentouduttuaan ystävien seurassa... Itsellänikin oli koliikkivauva, mutta apua saimme tosi harvoin koska tukiverkosto on niin kaukana. Ja nelonen, ööh, kyllä se lapsi ihan varmasti hyvin pärjää tutulla hoitajalla yön yli. Kaltaisesi hysteeriset kotiäidit ovat..noh, huvittavia.. Ap, ole iloinen hyvästä mummusta ja kyllä se ilta/yö hyvin sujuu:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nytkö olen siis huono äiti teidän mielestänne kun lapseni on neljästi vuodessa mummulla melkein naapurissa yön yli. Ja minä kun luulin ympäristöni vihjeistä että on ihan ok joskus nukkuakkin:(:(:(
t.ap
no tottavie olen kateellinen, minulle neljä kertaa vuodessa lapset yökylään olisi todella luksusta, kun ei se ole mahdollista edes kerran kymmenessä vuodessa. Mitä ne synttärikemut ap:lla sitten on jos ei laiskottelua, työntekoako? Kiva, että toisilla on hyvät tukiverkostot, mutta kannattaako siitä, että asiat on hyvin, sitten vielä täällä valitella. Jos ap tuntee jotain ahdistusta asiasta, aina voi jättää ne menot menemättä, niin yksinkertaista se on. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin haaveilen ja toivon, että saisin vietyä lapsen yhdeksi yöksi mummulaan, niin saisi nukkua aamulla pitkään. (meillä ei ole kertaakaan nukkunut kasia pidempään saati heräämättä kertaakaan) Sitten taas pelottaa, että yö menee pipariksi ja tyttö itkee ikäväänsä. Kauhea tunne. Toisaalta haluaisi, mutta sitten taas ei meinaa pystyä...
Samoin haaveillaan viikonloppumatkasta keväällä miehen kanssa kaksin, mutta mulla on kauhea ongelma siitä, miten pystyisin jättämään lapsen kotiin.
Ikää eilen 1 v. ja ei vielä kertaakaan yökylässä.
nou hätä. Tää av-palsta on usein aika syvältä... Elämäänsä kyllästyneet kotiäidit, joiden elämä on rajoittunut vain kotiseinien sisään täällä yrittää muiden mieliä pahoittaa. Noi sun tunteet on ihan normaaleja äidin tunteita. Normaalia on myös se, että todellakin raaskit sen tytön jättää edes joskus yön yli mummulle että saatte levättyä ja pitää yllä myös aikuiskontakteja ihan ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä sulla sitten on ongelmana? ota lapsi mukaan, jos et henno sitä muualle jättää. Yhden lapsen kanssa voi menää melkein minne vain.
Ihmeellistä tällä palstalla, että jos 80 % vastauksista on positiivisia ja joukossa on muutama negatiivinen, aletaan heti itkeä, että apua olenko huono äiti " teidän mielestänne" . Kolmonenkään ei halunnut syyllistää, vaan sanoa ettei ne tunteet ole epänormaaleja! Jokus tuntuu, että tänne kirjoitetaan juuri siksi, että saisi turpiinsa ja voisi sitten itkeä omaa kurjuuttaan. Niin kuin moni on sanonut, mene ja nauti hyvä ihminen.
Vierailija:
Nytkö olen siis huono äiti teidän mielestänne kun lapseni on neljästi vuodessa mummulla melkein naapurissa yön yli. Ja minä kun luulin ympäristöni vihjeistä että on ihan ok joskus nukkuakkin:(:(:(
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat pieniä vaan kerran ja tarvitsevat vanhempiaan, erityisesti äitiä. Onko se nyt niin paha? Mikä ihmeen kiire ihmisillä on jättää vauvat hoitoon ja lähteä " tuulettumaan" baariin ryyppäämään?? En ymmärrä...
ei tarvitse päätään moisilla asioilla vaivata. Olit sitten kuinka väsynyt hyvänsä, lasten kanssa olet aina, ja miehen kanssakaan ei tarvitse koskaan viettää hetkeäkään kahdestaan, säästyy rahat ja ei tule riitaakaan, ei ole riitelyyn koskaan aikaa eikä voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tarkoittanut olla niin marttyyri, mutta kun kenelläkään muulla äidillä lähipiirissäni ei ole tuollaista riipivää ikävää kuin minulla, joten ajattelin haistella vinkkejä että onko teistä kenelläkään ja jos on, miten olette toimineet. Tarkoitukseni ei ollut ruikuttaa, olen tosi onnekas kun on kiva ja läheinen mummu, mutta juuri siksi omat tunteeni ihmetyttävätkin... Toivottavasti joku sekavasta tekstistäni ymmärtää pointtini:)
aikaa myös ihan vain aikuisten kesken ilman vastuuta lapsista, joskus, edes hetken. Jotkut tapaavat tuttuja ravintolassa, toiset leffassa tai ihan vain kotona iltaa istuen. Mikä siinä nyt on niin tuomittavaa? Sekö, että itse olette lapsistanne sairaalloisen riippuvaisia, ettekä luota heitä hoitoon edes teidätkin hyvin hoitaneille äideillenne. Ei käsitä, ei... Synkkää on!!
Tarviiko sen aina olla YÖhoito? Voihan sitä pyytää lapsenvahdin muutamaksi tunniksi ja käydä kaupungilla, leffassa, syömässä tms.
miksi pitää aina viedä YOKSI hoitoon? Ja meillä on silleen,että kun minä lähden baariin,niin mies jää lapsen kanssa kotiin. Me ajatellaan lasta,ei itseämme.
Minä olen " huono" jättämään lapsiani hoitoon. Varsinkinjos on/olisi kyse jostain hupireissusta. Hammaslääkärit yms. ei tuota vaikeuksia, mutta kiireesti tulen kotiin. Mummo ja pappa ovat tosi läheisiä ja asuvat naapurissa. Näemme päivittäin ja he tulevat lastemme kanssa toimeen hienosti. Ovat kyllä jo aika iäkkäitä, joten ajattelen heidän voimiaan. Ensimmäinen lapsemme on ollut yhden kerran yötä mummolassa 2 vuotiaana. Ei ole ollut tavallaan edes tarvetta aiemmin saati että olisin raskinut olla erossa. Ja koska hän on ollut aina melko huonno nukkumaan, en ole halunnut viedä häntä kenellekkään rasitteeksi. Vähän aikaa lapset ovat pieniä!
Tänään kävimme mieheni kanssa toisen kerran puoleen vuoteen kahdestaan jossain. Olipa ihana kolmituntinen! Kuopuksemme on puolivuotias.
Kunhan imetys loppuu/yösyötöt, menen kyllä käymään kaverin kanssa parilla ja iskä saa jäädä kotiin lasten kanssa.
Viettäkää kiva ilta, et siellä muista koko aikaa tyttöäsi ikävöidä. Kyseessä on kuitenkin vain yksi yö, pieni hetki. Nauttikaa kun teillä on siihen tilaisuus turvallisen hoitjan kautta:)