Yritän ymmärtää rakkaudetonta suhdetta. Kerropa miksi olette yhdessä, jos

Kun ei mitään isoja ongelmia ole (kolmansia osapuolia, alkoholia, välkivaltaa tms.) vaan kyse on ainoastaan siitä etten ole rakastunut mieheeni, niin miksi eroaisin. Uskon, että lapsille on parempi kun pysymme yhdessä.

Jos eroaisin, joutuisin muuttamaan pois nykyisestä kodistamme, koska yksinhuoltajana minulla ei olisi siihen varaa. Minä pidän kodistani, enkä halua lähetä täältä pieneen ja kalliiseen vuokra-asuntoon.

Miehessä ei ole mitään ihan kestämätöntä vikaakaan, tekee kotitöitä ja kantaa rahallisesti oman kortensa kekoon ja on kaverina ihan ok. Seksinkin pystyn suorittamaan ilman kovin suuria sielunvammoja.



Iltaisin kyllä usein mietin, että onko tässä mitään järkeä.

Ihan rehellisesti sanottuna, luulen aikoinani rakastuneeni enemmänkin rakastumiseen kuin mieheeni.



Lisäksi pari isompaa " törmäystä" matkan varrella (mies olisi halunnut, että teen abortin kun aloin odottaa toista lastamme), ovat tappaneet sen perusluottamuksen, joka minulla ennen oli. Hän rakastaa kyllä lastaan ja on jälkeenpäin sanonut katuvansa sitä, että ehdotti aborttia, mutta anteeksipyytämisestä ei vain aina ole apua.

asti. Ovat molemmat sitä mieltä, että ilman sopimusta olisivat eronneet. Nyt ovat erittäin onnellisia yhdessä.

Voitko vähän kertoa kun rupes utelututtamaan, että oliko niillä vieraita naisia/miehiä? Millainen tämä sopimus oli? Taidanpa kipaista huomenna kirjastoon...

En voisi ikinä riistää lapselta isää, ellei kotielämämme muuttuisi helvetiksi. Meidän kotielämämme on kuitenkin ihan tavallista taaperrusta. Ei siis mitään isoja ongelmia tyyliin alkoholi. Lisäksi vastustan avioeroa periaatteellisista syistä: kun olen luvannut pysyä yhdessä niin myötä- kuin vastamäessä, niin lupaustani en petä. Kyllä tietysti asuntolainakin sitoo.

Rakkaus on yliarvostettu, se aiheuttaa valtavia tunnemyrskyjä, joita ei välttämättä tarvitse omassa elämäntilanteessaan. Sen sijaan uskollisuus, luotettavuus ja turvallisuus ovat tärkeämpiä kivijalkoja, jotka kantaa silloin kun rakkaus ei enää kukoista.

Ja asia on niin että sellaisia miehiä on tosi harvassa. En ollut rakastunut mieheeni edes naimisiin mennessä enkä ole vielä 12v avioliiton jälkeenkään. Mieheni on itsekeskeinen, epäempaattinen, omaan kunnianhimoonsa keskittyvä, epäkohtelias (osaa olla kyllä tarvittaessa vieraille kohteliaskin, mutta vain jos häntä itseään niin huvittaa) ja mitähän vielä :)

Mutta hänellä on ne ominaisuudet jotka halusin ja se riittää minulle:

- keskiluokkaisesta perheestä

- täysi absolutisti alkoholin suhteen koko elämänsä ajan

- hyvät geenit lapsille (älykäs, ok ulkonäkö)

- suostuu elättämään minut ja lapset

- vakaumuksellinen kristitty, muttei hihhuli

- tyyppi joka ei ole liian ripustautuva vaan jättää minulle omaa tilaa elää

- tyyppi joka ei ole liian normaali etten tunne huonommuutta

- tyyppi jolle osaan ja uskallan sanoa vastaan

- seksuaalisesti täysin kokematon ennen minua.

Säälin lapsianne, teillä ei varmaankaan ole mitenkään lämminhenkistä tuo kotielämänne....

tenkin raha olisi todella tiukilla.

Unelma jostain kuolemattomasta rakkaudesta....huhhuh.

Herätkää niistä prinsessaunistanne!

Miksi olisi olemassa vain yksi ja ainoa parisuhde? Rakkaudesta??

Kuka sen määrää??

Tommostahan jokaisen onnellisen ihmisen elämä on.

kun mies ei halua erota, itse olisin valmis mutta en jaksa alkaa tappelemaan. Tuhlaan mielummin " koko elämäni" tähän tylsään ja rakkaudettomaan liittoon. Kyllä varmaan joskus harmittaa, voin vaan kuvitella, mutta ketäpä muuta syyttäisi kun itseään.

miestäni, mutta en voi olla varma myökään siitä että rakastan. Alku huuma on mennyt menojaan vuosien varrella eteenkin arjen vastamäjissä (ja muiden naisten mukana). Hellyyttä kuitenkin löytyy ja lapset tarvitsevat molemmat vanhempansa. Enkä uskaltaisi yrittää selvitä yksin sillä en uskoisi siihen pystyväni.

Siksi he sopivat pysyvänsä yhdessä. Nämä sijaiskaksoset olivat tosi hankalia ja toinen heistä ajautuikin huumeista vankilaan.

En ymmärrä teitä! Kuolinvuoteella teillä on sitten oma iso asonto, ihan ikioma...Onko tuo sen arvoista? Eikö yksin " pienessä vuokra loukussa" elämä voisi kuitenkin olla antoisampaa?

Kummalliset arvot teillä!



T. yh

perheväkivallan ja vastaavat. Sen sijaan meillä on jatkuvaa pientä riidannatkutusta, erimielisyyttä asioista ja emme ole kiinnostuneita oikein mistään samoista asioista.



13