Millainen isä sanoo tyttärelleen, joka haluaa joulukirkkoon

"ei me voida sinne mennä kun minä en usko Jumalaan"? Näin siis lapsuudessani. Onneksi oman perheen kanssa on saatu muodostettua joulukirkossa käynti perinne. Lapset on viety pienestä pitäen sinne.

aivopesijöitä, jotka jo pienestä opettavat lapsille, että raamatun kertomukset ovat satua ja usko ennemmin vaikka joulupukkiin.

Minä sen sijaan uskon ja äitinikin sanoo ettäuskoo johonkin korkeampaan voimaan. Minun mielestäni sellainen isä on rehellinen isä,miksi pitäisi valehdella asiasta?

Kyllä kai jokainen vanhempi tavalla tai toisella välittää omia arvojaan ja uskomuksiaan lapsille. Samalla tavalla aivopesuksi voisi sanoa sitä että opettaa raamattua sanatarkkana totuutena - tai minkä tahansa muun uskon opinkappaleita.



Minusta vanhemmilla on vapaus uskoa niin kuin uskovat, toivoisin vain että he ymmärtävät, että lapsi saa muodostaa oman maailmankatsomuksensa itse, kun on siihen kypsä. Että vanhemmilla olisi kypsyyttä nähdä omat "totuutensa" vain omaksi uskokseen, ja myös sanoa lapselle, että eri ihmiset uskovat eri tavoin - tai ovat uskomatta.

Oikeasti isää ei yhtään kiinnostanut nousta jouluaamuna seitsemältä. Sillä nythän kai puhutaan ajasta, jolloin ei jouluaaton hartauksista ollut vielä kuultukaan?



Älkää olko aikuiset lapset niin hyväuskoisia. Luuletteko oikeasti että vanhempanne avoimesti paljastivat kaiken toimintansa motiivit teille,kun olitte lapsia?

kun nämä niin tahtoo?

ja joulupukkiin ja keijuihin yms. Sitä kutsutaan lapsen uskoksi. Millainen aikuinen kieltää lapseltaan tämän?

Enpä ole ikinä kuullut 7-vuotiaasta joka edesymmärtäisi haluavansa erota kirkosta(tuskin edes ymmärtää mitä kirkkoon kuuluminen tarkoittaa?).

että Spiderman ei ole oikeasti olemassa. Tuon ikäiseen uppoaa vaikka mikä, mutta eikö sen pitäisi olla pikemminkin syy siihen, että uskomuksia syötetään VAROVASTI kuin että niitä tuputetaan mahdollisimman paljon?



Mutta en ymmärrä näitä mielipiteitä, joissa on väärin opettaa ateismia mutta oikein opettaa uskoa jumalaan. Mitä eroa noissa on? Eivätkö molemmat ole maailmankatsomuksia? Miksi toisen opettaminen on oikein ja toisen väärin?

Jos kasvatat hänestä Jumalaan uskovan, niin hän pääsee taivaaseen. Aika iso ja tärkeä ero.



Mutta en ymmärrä näitä mielipiteitä, joissa on väärin opettaa ateismia mutta oikein opettaa uskoa jumalaan. Mitä eroa noissa on? Eivätkö molemmat ole maailmankatsomuksia? Miksi toisen opettaminen on oikein ja toisen väärin?

[/quote]

Uskot satuihin ja lietsot pelkoja lapsissasi. Onneksi en ole kaltaisesi.

Jos kasvatat hänestä Jumalaan uskovan, niin hän pääsee taivaaseen. Aika iso ja tärkeä ero.

Jumalia ei ole olemassa ja uskonnot ovat humpuukia -se on tehty lapsille selväksi.



Jos lapseni kaikesta huolimatta haluaisi kirkkoon kuuntelemaan joululauluja, veisin hänet sinne ihan iloista naamaa näyttäen hänen iloaan pilaamatta. (Vaikkei tosiaankaan huvittaisi.)

-Et saa ponia, meillä ei ole rahaa siihen.



-Et saa ottaa napalävistystä.



-Et pääse festareille, siellä vain juodaan ja naidaan.



jne. jne.



JOKAINEN vanhempi kieltää lapseltaa jotain, koska ei itse pidä siitä ko. asiasta. Miten joulukirkon evääminen lapselta on kamalampaa kun jonkin muun asian evääminen?



Ei se uskonnollisuuskaan ole tyhjästä syntynyt, vaan se on OPETTETUA. Jostain ap on itseensä imenyt tiedon Jeesuksesta ja joulukirkosta.



Entä jos olisit pienenä vaatinut ettei teillä saa viettää joulua, tai olisit halunnut että teillä lopetetaan sian syönti ja aletaan käymään moskeijassa, olisiko isän siihen pitänyt suostua...???



Typerää tehdä itsestään marttyyri joka ei lapsena päässyt joulukirkkoon. Mutta niinhän uskovaisilla usein tapana on, ollaan pikkuisen muita parempia koska ollaan uskossa...

Ja jos pienemmästä paikkakunnasta kyse, niin erittäin fiksua jättää menemättä kirkkoon. Tarkoitan sitä, että jos "Jouko joka ei koskaan käy kirkossa" kirkkoon ilmestyy, niin alkaa juoruilu "onkohan se uskoon tullut?" ja blaablaablaa, "eihän se kirkkoonkaan kuulu" blaablaablaa =paljon melua ja täysin tyhjästä.