Onko mun elämäni ohi?

sullahan on vielä 25 vuotta työaikaa jäljellä ainakin

ettei mitään, varsinkaan ihmislapsia, synny sattumalta. Elämä tulee menemään toisella tavalla kuin odotit, mutta mitäs jos edessä onkin jotain vielä parempaa kuin odotit. Kyllä ikäkriisit kannattaa käydä läpi. Niiden jälkeen sitä on kypsempi ja viisaampi ja arvot paremmassa järjestyksessä. Olen kuullut uraa tehneistä naisista joilta on jäänyt lapset tekemättä, ja jota sitten katuvat jälkeenpäin, tosin aina ei voi valita.



Aika moni nykyään opiskelee vielä uuden ammatin keski-iässä. Ota tämä seikkailuna, johon elämä sut on heittänyt.

Elämää ei voi eikä kannata liikaa suunnitella, koska aina voi tulla yllätyksiä kaikesta huolimatta. Ota vastaan mitä saat ja tee elämästäsi parasta mahdollista niistä lähtökohdista käsin.



Elämä on mahdollisuus, ja huomaan samanlaisten ajatusten vaivaavan mieltäni kun saman ikäisiä ollaan. Tuntuu vielä nuorelta, mutta ymmärrän että iän myötä tietyt valinnan mahdollisuudet tulevat rajallisemmiksi. Mieti mitä halua elämästä, ei kai se lapsi mikään este ole. Ja uskon että 40 v on vielä hyvin kysytty vanhenevilla työmarkkinoilla. Et voi vielä tietää mikä on maailman taloudellinen tilanne 5v kuluttua. Etkö voi aloittaa opiskeluita jo nyt ja jatkaa vauvan aikana tai muutaman vuoden sisällä? Yritä etsiä vaihtoehtoja.

pelkoa, että elämä on ohi. Esim. syöpädiagnoosi....mutta että lapsi tulossa. Joo.

Eli siis vain vakava sairaus saa pysähdyttää miettimään omaa tulevaisuuttaan ja mitä siltä haluaa/toivoo?



ap

Hyvin ehdit vielä opiskella ja hankkia uuden ammatin. Itsekin aloin vuosi sitten opiskella, olen 41 v. ja lisäksi on 6 kk:n ikäinen vauva. Minulla on kolme lasta ja opiskelut hoidan lastenhoidon ja pian myös työn ohessa, paljon verkko-opintoja yms. Älä murehdi etukäteen asioita kuten työllistymistä, ota asia käsittelyyn silloin kun se on kohdalla. Ikäkriisiltä tuo minusta kuulostaa, jostain luin, että naiset alkavat miettiä neljänkympin lähestyessä uran vaihtoa ja opintoja. Minullekin tuli olo, että jos en nyt ala, en sitten koskaan. Rohkeutta uuden aloitukseen!

on luultavasti motivoitunut) ja tuoreet tiedot alalta- tottakai palkkaisin!

meillä ei niitä haluttuja lapsia ole ilmaantunut (siinä mielessä helppo sanoa)

koulutusta on 2 ammattiin ja töitä piisaa, mutta elämä silti jotenkin tyhjää ilman lapsia.

Saadaan aina kuulla "olisitte iloisia kun voitte tulla ja mennä milloin huvittaa, matkustella". Eivät tiedä mistä jäämme paitsi :(

En sitten tiedä onko ihminen koskaan tyytyväinen siihen mitä hänellä on? Haikailee aina sitä mitä ei ole.

Meille vauvauutinen olisi unelmien täyttymys.

On totta, että asioilla on aina monta puolta. Mutta se ei silti merkitse sitä, ettenkö kokisi omaa tilannettani tällä hetkellä jollain tasolla ahdistavaksi :( Kuten jo aloituksessa mainitsin, olemme vauvasta tietenkin iloisia, mutta toisaalta koen, että vielä kun olen alle nelikymppinen, olen suht nuori ja siksi ehkä paremmin "työkelpoinen". Olen antanut lapsillemme hyvin paljon aikaa ja ehkä joku osa minusta kokee, että nyt olisi jo ollut itseni vuoro.



Kaikki tämä kuulostaa myös omissa korvissani vähän hullulta, onhan kaikki periaatteessa hyvin. Ja taas toisaalta - ei ole. Ihania ajatuksia teillä on ollut minulle antaa ja itsekin uskon osittain ajatukseen "kaikella on tarkoituksensa". Ja samalla, kun näitä ajatuksiani sanoiksi puen, tunnen suunnatonta syyllisyyttä siitä, että edes ajattelen näin. Pelkään, että näin ajatellessani vauvassa onkin sitten jotain vialla ja se on rangaistus ajatuksistani :( Tai että jotain menee ieleen, eikä koko vauvaa ehkä tulekaan...



Voi, kun osaisi elää ihan vain tässä hetkessä ja olla onnellinen juuri siitä, mitä milloinkin on :/



ap

Mitä sitä osaa sanoa...asioita ajattelee aina omista lähtökohdista.

Mutta asioilla on tapana järjestyä, luotetaan siihen. Ja höpsis noita itsesyyttely juttuja..kai ihan luonnollista pohtia kaikkea tuollaista kun elämä taas muuttuu..



Toivon ihanaa joulun odotusta teille ja kuka tietää ehkä sinä saat ne kaikki (vauvan, unelmatyön) Ei se ihan mahdoton ajatus ole :) Toivotaan niin!

Lasten saaminen on lahja. Yritä nyt iloita, että olet saanut lahjan, mitä muut niin toivovat. Lapsesta on sinulle iloa koko iän, eikö ole ihanaa?? Työnantaja taas on vaan työnantaja, nykyään työnteko on muutenkin aika kasvotonta jo..

heti tältä istumalta!

Hyväpalkkainen työ ei paljon lämmitä, varsinkaan nyt juhlapyhien aikaan....



Sitä kuluttaa elämänsä ja energiansa tyhjältä tuntuvaan työhön, joka toki on mielenkiintoista &antoisaa, mutta jos vertauskohtana on lapset&työ. Voiton veisi perhe. Se pääomaa jota ei meille kaikille suoda, sen arvoa mahdoton mitata rahassa.

Ehkä näen vain positiiviset asiat perheellisten elämästä, mutta sanon, että teillä on kultaa käsissänne (lapset)

En halua mitätöidä tuntemuksiasi, tuoda ehkä uutta ajateltavaa ja katsanto kantaa. Sitä harvoin näkee omaa tilannettaan objektiivisesi, kun on liian lähellä.

tämän hetkisen ammattisi taitaja? Silloin voit hyvin 40v:kin "uudistua" ja lähteä harjoittamaan uutta ammattia, mikäli sulla ei vielä ole mitään työkokemusta liioin, niin silloin on kyllä kieltämättä hankalampi tilanne

itkeä vollotan. Voi miksei kaikille jotka lapsia haluavat, niitä anneta?

Sitä kaipaa niin monia asioita. Pientä joka sanoisi, äiti (maailman kaunein sana)

kättä joka tarttuisi omaasi. Iloisia arkisia asioita, lumileikkejä pihalla , eikä vain katsella pihalle, jossa muiden lapset leikkii.



Toki se toisi myös huolta ja vastuuta, murhetta ja itkua, mutta sen kaiken ottaisin kaupanpäällisinä. Pitäkää huolta lapsistanne te joille niitä on annettu

mä näkisin että ohi se on. on se niin harmillista että meet sitte vauvan tekemään just ku kaikki ois ollu täydellistä. aattele. nyt sun unelma siirtyy puolellatoista vuodella, eihän sitä sit enää ehdi. ei millään. ja kuin helppo sun ois työnantajalle sanoo et mulla on kaks lasta. nyt joudut sit sanoo et kolme on lapsia. ei ei ei. ohi on elämä. ohi on.

näköpiirissä. Ei vakituista työpaikkaa, ei tyydyttävää ammattia. Ei omistusasuntoa jne.

Mulla oli vastaavanlainen tilanne eli kolmas lapsemme ilmoitti tulostaan hieman yllättäen. Minulle tuli kauhea ahdistus ja pelko, että kuinka jaksan kun ikääkin oli jo kuitenkin 35-vuotta. Voin kauhean huonosti koko raskausajan ja se ahdisti vielä enemmän. Mutta kun odotus eteni ja vauva vihdoin syntyi olin onnellinen, että sain vielä terveen lapsen. Muutaman kuukauden kuluttua mieheni sai syöpädiagnoosin ja silloin ajattelin, että tässä se on rangaistus siitä etten ollut mihinkään tyytyväinen. Nyt on syöpähoidot ainakin tällä hetkellä takana ja elämä hymyilee.

Kyllä se oikeasti vaan niin on, että kaikella on tarkoitus ja että ajan myötä asiat aina jotenkin järjestyy. Uskon, että sullakin ajan kuluessa kaikki muuttuu ja olet onnellinen vauvasta. Oikeasti elämä on niin pienestä kiinni, että työelämä ja siihen liittyvät asiat ovat ihan pieni asia tässä maailmassa. Itse olen tällä hetkellä kotihoidontuella ja elämä on taloudellisesti tosi tiukkaa mutta uskon, että elämä kantaa. En vain vielä kykene työelämään kaiken tämän jälkeen ja uskon, että silläkin on joku tarkoitus, että jaksan nyt vain kituuttaa tällä pienellä rahalla. Kaikkea hyvää sinulle ja onnea odotukseesi=)

Hyviä ajatuksia, jotka tosiaan antavat perspektiiviä. Ja sinulle 16, toivon sydämestäni, että saat jonain päivänä tämän kaiken kokea. Sillä ymmärrän kyllä, että lapset ovat lahja, jonka arvoa ei voi millään mittarilla mitata. Olen äärimmäisen kiitollinen joka ikisestä lapsestani ja tämän tulevankin otan ilolla vastaan (niin kuin jo aiemmin olen todennut). En vain voinut sille mitään, että raskauden toteamisen jälkeen minulla on ollut näitä ajatuksia, että kuinka jaksamme vielä kerran jne. Juuri niin kuin joku muukin tässä ketjussa kirjoitti. Olen aina halunnut olla äiti ja mielestäni lapsillamme on ollut hyvä koti ja kasvuympäristö.



Niin, ehkäpä nyt jo itse vastailen tässä itselleni :) Ei kai maailma sentään radaltaan pyörähdä, jos keksityn kotiin ja perheeseen vielä sen 1,5v.



ap

Jos ja kun joskus uuden ammatin saisin, olisin jo päälle 40v useamman lapsen äiti. Kuka sellaisen enää huolii töihin?

Aika moni. Hieman yli 40 v. nainen, jolla on muutama lapsi (nuorin melkein kouluiässä) on selvästi halutumpaa työvoimaa, kuin 30-vuotias lapseton, vaikka työuraa olisikin jo muutama vuosi takana. Myönnetään, että iällä on toki sellainen merkitys, että kannattaa se ammatti valita mielummin alalta, jossa on näkyvissä edes pientä työvoimapulaa.