Olemmeko yhdessä päiväkodin kanssa päässeet kasvatustavoitteeseen liiankin hyvin?

Vuosi sitten päiväkodin kasvatuskeskustelussa kodin ja päiväkodin yhteiseksi kasvatustavoitteeksi asetettiin se, että lapsi uskaltaisi puhua aikuisille.



Konkreettinen esimerkki siitä millaisiin ongelmiin tämä puhumattomuus johti oli se, että 5-vuotias tuli kerran kotiin kaikki housut litimärkinä, kun pissahätä yllätti kesken ulkoilun eikä ollut uskaltanut kertoa hoitajille, että hänen pitäisi päästä sisään vessaan.



Nyt vuotta myöhemmin eskarin kasvatuskeskustelussa (uusi päiväkoti) kerrotaan eskarilaisemme olevan erittäin reipas ja ilmaisevan itseään hyvin. Ja kerrottiinpa tytön jopa väittälevän hoitajille vastaan jos on jostain eri mieltä kuin he.



Olemmeko siis todella saaneet vuodessa kehitettyä lapsesta joka ei uskaltanut edes puhua aikuisille lapsen joka ei vain puhu vaan myös väittää vastaan. Olemmeko siis onnistuneet kasvatustavoitteessamme näin hyvin vai oliko edellisessä hoitopaikassa jotain "vialla" jonka takia lapsi ei siellä uskaltanut puhua