Onko sinulla huono itsetunto?

Vertaan itseäni muihin jatkuvasti.

Harmittelen että avaan suuni ja sanon mielipiteeni. Syyttelen itseäni useita päiviä. koko keho kihisee syyllisyydestä. Olen päättänyt ainakin miljoonasti että minusta tulee mykkä ja ei tarvitse sanoa mitään. Pelkään että vahigoitan ihmisiä pelkällä puhumisella.

Vertaan itseäni muihin jatkuvasti.

Ilmenee niin, että aamulla katson peilistä, että onpas taas tullut ryppyjä ja hitto vie finni samaan aikaan leukaan. Illalla kun pesen nassua puhtaaksi katson että voi pahus, en muistanut koko päivänä taaskaan edes tukkaa kammata, saati surra finniä leuassa.

Ilmenee myös niin, että uskallan sanoa oman mielipiteeni ja kuunnella toisten mielipitieitä sekä tunnustaa, että nyt en kyllä osaa ja ymmärrä ja toisaalta uskallan sanoa, että annas kun minä näytän.

Tiedän, missä olen hyvä ja missä huono.

lapsena lytätty ja nolattu aina,

ihmissuhteissa nöyrryytetty ja petetty useasti,

mutta mitäs sitä voisi muutakaan olettaa...

Muut ihmiset eivät vain huomaa sitä, sillä on ulospäin suuntautunut ja rohkea ihminen. Sisältä vain epävarma pieni ihminen joka kaipaa hyväksyntää.

olen vaatimaton, ja en hankkiudu haastaviin tehtäviin esim. työssä, koska pelkään epäonnistumista

ja riitelen muiden kanssa kun kuvittelen että ne aina vinoilee mulle.

Tunnistin itseni niin hyvin tuosta, että kun avaa suunsa, syyttelee itseään jälkeenpäin jne. Mutta siitä huolimatta mä avaan suuni ja menen joka paikkaan ja teen asioita ja yritän ylittää itseni. Mulla on hirveä tarve päästä parrasvaloihin, ja kun sinne pääsen, vetäydynkin arkana takaisin varjoon.



Skitso.

Mä mietin kans että miten puhun jollekkin ja vertaan itteäni muihin,

tää rajoittaa ihan mun elämääkin, olis mukava olla ihanan itsevarma ym.

mutta hm... kai tää tästä joskus. :/

Olen tajunnut viime aikoina että eristäydyn koko ihmiskunnasta suojellakseni sitä huonoudeltani =). Ja tämä on ihan totta.

Harmittelen että avaan suuni ja sanon mielipiteeni. Syyttelen itseäni useita päiviä. koko keho kihisee syyllisyydestä. Olen päättänyt ainakin miljoonasti että minusta tulee mykkä ja ei tarvitse sanoa mitään. Pelkään että vahigoitan ihmisiä pelkällä puhumisella.

Annan muiden mielipiteiden määritellä liikaa itseäni ja ajattelen usein, että olen muita huonompaa seuraa. Muut siis eivät ole sanoneet tai osoittaneet, että olisin huonompaa seuraa.

Ilmeni niin että häpesin ulkonäköäni, -muotoani, vaatteitani. Tunsin vahvasti että KAIKKI muut olivat parempia, menestyneempiä, suositumpia ja vaikka mitä. En kehdannut avata suutani edes silloin kun tiesin olevani oikeassa, toivoin ettei minun mielipidettäni kysyttäisi kun asioista keskusteltiin. Ahdistuin suurissa ihmisjoukoissa, ajattelin että kaikki katsovat ja halveksuvat minua. Vähättelin itseäni ja itkin negatiivista arvostelua.



Enää ei yksikään noista päde. En tiedä mitä tapahtui, mutta paljon vaikuttivat lasten syntymät ja paluu ylipainoisesta normaalipainoiseksi. Nyt olen aikuinen, seksikäs nainen, äiti ja vaimo. Ja onnellinen että tuosta suosta pääsin.

täytyykin lukea, mitä muut on vastannut, josko en ole vain tiedostanut asiaa ;)

mutta pelkästään töissä. Minäkin vertailen itseäni muihin. Otan kaiken henkilökohtaisesti ja märehdin juttuja sisuksissani päivätolkulla. Kuvittelen että muut arvostelevat minua. Tunnen itseni jotenkin hitaaksi ja ulkopuoliseksi. Että näin. :)