Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä oon ihan kauheen ahdistunut meidän naapureista, mies ei halua muuttaa
30.10.2008 |
en halua tarkemmin selventää miksi / mikä niissä risoo, kuitenkin ne lukee tätä palstaa... mutta oon siis välillä ihan hajalla.
Muuten asunto ja kaikki on meidän unelma!! (vähän ehkä pieni, isompaankaan ei varaa)
Mies taas ei halua muuttaa, hän ahdistuu ajatuksestakin - ja nyt ei ois enää hyvä aika edes myydäkään.
Mitä ihmettä mä teen... ei se muutto välttämättä mitään edes ratkasis, kamalia naapureita meillä oli edellisessäkin - tosin ihan eri tavalla kamalia (ihme dokaajaporukkaa, siellä meidän perhe ja parisuhdekin melkeen hajos) - mutta en ois uskonut nykyisenlaisia ongelmia olevan olemassakaan. Aluksi tää olikin "taivasta"...
Näitä vaikeuksia on jatkunut jo 1,5 v. naapureitten kanssa millon mistäkin asiasta. Alkaa olla niin kuluttavaa aina säännöllisesti olla ihan hajalla ja hermostuneena niitten takia, mihkään en pysty keskittymään.
Nää ei oo semmosia asioita että vois "antaa vaan olla" ja vois olla vaan osallistumatta / elää omaa elämäänsä.
Mutta jos muuttaa muualle niin eipä ole takeita mitä hulluja sielläkin sitten asuu.
Omakotitalo poissa laskuista kun ei ole oikein varaa (ja niissäkin on naapureita...). Pakko asua taloyhtiöissä.
Kommentit (13)
On se kumma kun kaikki muut kaikkialla on ihan kamalia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liittyy vähän kaikkeen, yhteisiin projekteihin, kustannuksiin....
En viittis vaatia miestä muuttamaan, se ois liikaa taas sen psyykelle, sillä oli paha burnout ja masennus edellisessä paikassa ja täällä meillä on ollut jotenkin muuten keskinäinen ja henkinen rauha.
Mutta kyllä miestäkin hermostuttaa noi naapurit.
ap
Tämä taitaa olla hankalin mahdollinen asumismuoto... Mieluiten mekin asuttais omassa talossa, mutta ei ole varaa. Olen miettinyt, että haluaisin muuttaa isoon kerrostaloon, jossa kukaan ei tuntis toisiaan. Meidän taloyhtiössä on vain kolme erillistaloa ja tosi pieni tontti. Kaikilla on eri näkemys siitä mitä pihalla pitäisi olla. Osan mielestä huoltotyöt pitäisi hoitaa itse, osa haluaa huoltoyhtiötä jne. jne.
Oletko ajatellut että ongelma saatatkin olla sinä.
On se kumma kun kaikki muut kaikkialla on ihan kamalia?
osin ehkä pitikin paikkansa etenkin edellisessä. En ollut tietyllä tavalla tarpeeksi sosiaalinen sinne - mutta mä vaan en halunnut semmosta elämäntyyliä missä dokataan illat naapureiden kanssa aamuviiteen, vaikka pieniä lapsia :-(. Ja pidetään sitä normaalina.
Nykyisessä taas... mä otan asiat kai liian tunnollisesti ja raskaasti, ja stressaan liikaa rahaan liittyvistä jutuista.
miten sun mielenterveys kestää! Miten te ootte ratkasseet asiat? Onko riitoja, miten ne selviää? Onko isännöitsijää? Onko lainopillisia riitoja? Kerro mitä vaan, tarttee vertaistukea....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai osta asunto ylimmästä tai alimmasta kerroksesta tai jostain kulmauksesta
että ei ole seinänaapureita niin paljon
Tai erillistaloyhtiöstä
Tai isommasta taloyhtiöstä niin voi oikeasti antaa asioiden olla.
ei oo kiva kun koko ajan joku avoin juttu. :-(
Mut nyt jos myis niin sais niin paljon vähemmän, ja muutenkin huono aika myydä tätä syksyllä (kesällä tää pääsis oikeuksiinsa tää piha jne., ei oo ees kesäkuvia otettu.)
Ja ois pakko myydä eka ettei jää 2 asunnon loukkuun, mutta meidän on vaikea löytää uutta sopivaa, ollaan aina asuntoo ostaessa etsitty muutenkin joku vuoden ajan ja katsottu joku 100 kämppää.
Mies ei usko tuohon mahdollisuuteen.
Jos taas menis vähäksi aikaa vuokralle, ois sekin ihan taju kallista meidän perheelle + hirveet lisäkulut koko ajan muuttaa. (Muuttofirma jne., ei viitti vaivaa tuttuja, ei oo oikeen muuttohalukkaita ne.)
Ja en mäkään oikeesti todellakaan haluis tästä muuttaa, ihan kaikki muu on niin PERFECT.
Mutta nää ihmissuhteet on täällä sit niin että tuntuu että kohta vedän jojoon, en jaksa.
Tai osta asunto ylimmästä tai alimmasta kerroksesta tai jostain kulmauksesta
että ei ole seinänaapureita niin paljon
Tai erillistaloyhtiöstä
Tai isommasta taloyhtiöstä niin voi oikeasti antaa asioiden olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten sun mielenterveys kestää! Miten te ootte ratkasseet asiat? Onko riitoja, miten ne selviää? Onko isännöitsijää? Onko lainopillisia riitoja? Kerro mitä vaan, tarttee vertaistukea....
Olen lainannut kirjastosta kaikenlaisia taloyhtiöoppaita sen vuoksi, että osaan pitää puoleni kokouksissa. Nettisivuilta löytyy myös hyviä vinkkejä. Olemme aika paljon antaneet miehen kanssa periksi naapureille, että sopu säilyisi, mutta nyt alkaa meilläkin mennä hermot. Emme kuitenkaan halua muuttaa pois tästä talosta, kun tää on niin unelma ihana. Tontti vaan on liian pieni. Me on tehty sellainen päätös, että ei puhuta enää naapureille kuin pakolliset asiat.
Kukaan ei oikein välitä mistään eikä tiedä mistään, hommat ei suju. toisaalta saa olla aika rauhassa. Mä olen koittanut houkutella miestäni paritaloon, mutta sanoi ettei lähde kirveelläkään, kun ei tiedä millaiset naapurit saa. Omakotitaloa nyt sitten alamme rakentamaan, omat ongelmat ne tulee sielläkin varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotenkin tulee vain sellainen maku, että osaatkohan nyt suhteellistaa asioita: kaikkialta voi löytää negatiivisuutta, vääryyttä, katkeruutta ja riitaa, mutta useimmiten asioilla on tapana selvitä, kunhan itse tekee asioiden eteen jotain. Joskus ei tarvitse muuta kuin muuttaa omaa asennoitustapaansa, ylimääräiset höyryt pois vaikka kuntonyrkkeilyllä, ja kytkin off-asentoon, kun ei ole välttämätöntä olla tekemisissä naapurin kanssa (aika harvoin on):
mut ei tunnu auttavan... jos ei uskota niin ei uskota.
Periksi annettu missä voi.
Puhumista ei voi lopettaa kun pakko hoitaa asioita.
veemäistä kun omat rahat kyseessä, kohta ei oo varaa asua jos tehdään idioottipäätöksiä, laittomasti. mut palkkaa nyt sit lakimies omalla rahalla.
Olen lainannut kirjastosta kaikenlaisia taloyhtiöoppaita sen vuoksi, että osaan pitää puoleni kokouksissa. Nettisivuilta löytyy myös hyviä vinkkejä. Olemme aika paljon antaneet miehen kanssa periksi naapureille, että sopu säilyisi, mutta nyt alkaa meilläkin mennä hermot. Emme kuitenkaan halua muuttaa pois tästä talosta, kun tää on niin unelma ihana. Tontti vaan on liian pieni. Me on tehty sellainen päätös, että ei puhuta enää naapureille kuin pakolliset asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jotka on pisimpään asuneet. Ja siis se tapa miten asiat on siihen asti hoidettu...
Jos ei sopua muusta synny.
Alue: Aihe vapaa
mies tulee kyllä perässä